Onnittelin aamulla poikaani, joka täyttää 27 ja yöpyi täällä, tuottajakurssi menossa Pasilassa. Pääasiassa heiluu toimittajana pohjoisessa Satakunnassa ja Hämeenkyrössä; paikallislehdissä jos mistä oppii yhteiskuntaa ruohonjuuren konkreettiselta tasolta. Näkyy kirjoittavan päteviä ja rentoja juttuja luistavalla rutiinilla.

Hämeenkyröstä kuuluu kummia: saivat ympäristöpalkinnon maisemien hoidosta! Onnea ponnistuksista, varmasti pusikoita onkin ansiokkaasti raivattu. Mutta muutamaa kulttuurikohdetta on hoidettu huonosti: Myllykolun museomiljöötä ja Saavutuksen ympäristöä. Edellinen omassa onnessaan, jälkimmäinen pilattu liian tiheällä rakentamisella. Myös Mannanmäen näkötornin mäki on saanut kasvaa umpeen. Jos tässä palkintohumussa vielä näihin iskettäisiin…

Kahlattu viikonlopun lehtiä. Tervon ja Westön näytelmät hallitsevat teattereita, kunpa ehtisi jotakin katsomaan. Lähetän tiivistelmän Ateenaan, jossa esitelmöitävä seuraavaksi. Samoin jutun Villa Karon jäsenlehteen; muistelen kuinka virittelin siellä Waltaria viisi vuotta sitten. Ja lopulta innostuin lukemaan Maupassantin novelleja, kaiketi tv-sovituksen sysäämänä. Faijan hyllyssä vanha nide Maalaispiika ja perhetyttö vuodelta 1928, leikkaavan teräviä, välähtävän tehoavia juttuja.