Mieluisa palkintotilaisuus WSOY:n kerroksessa: Lauri Jäntin palkinnon antoivat. Lisäksi neljä kunniamainintaa jaettiin. Arkkitehti Ilona von Heiroth hoiti tyylikkäästi jakamisen. Anto Leikolan mainio pitkä subjektiivis-historiallinen kommenttipuhe jäi mieleen. Muistuttipa Anto siitäkin kirjallisuudentutkijoiden vanhasta vammasta, joka ei tunnustanut kirjailijan olemassaoloa vaan pelkän tekstin. Sain tunnustuksen itsepäisyydestäni, – samaa keskustelua käytiin joulukuussa P.E. Svinhufvudin palkintotilaisuudessa, samoin taannoin Jarmo Virmavirran kolumnissa.

Nyt on enää odotettava sitä tutkijoiden vastaiskua, jota Vesa tässä ennusteli ja toivotti turnauskestävyyttä. Muuten tilaisuus muodosti sopivan loppusinetin koko Waltarin juhlavuodelle omalta kohdaltani. Hauska oli kuohua kohotella ja tavata tuttuja, jopa Helena Petäistöä, jonka kanssa muistelimme Pariisin onnistunutta seminaaria syyskuussa. Helenan Teematka-kirja sai kunniamaininnan, tutustuttava sen käyttökelpoisuuteen.

Muistan Lauri Jäntin, kanslianeuvoksen, majurin, tietokirjailijan: haastattelinkin häntä aikanaan 80-luvulla Sillanpäästä. Leppoisa sydämellinen herrasmies. Hienon palkinnon perustanut, kiitos siitä.