Jatkamme elokuvan käsittelyä Haagassa Ursulan ja Anssin luona; ehkä tässä piirissä jotakin tiedetään aiheesta ja taustasta. Seurasin itsekin aikanaan Viita-legendan valmistelua ja ilmestymistä, arvostelinkin sen silloin kiittäen Demariin. Anssi näki kai sen kimpoilun minuakin läheisemmin. Ursulaa ihmetyttää aiheesta Helenan hahmo: miksi tällainen kireä fiktiivinen kehys? Ursula ei tunnista elokuvasta juuri mitään tuttua, sentään runoilijaparin vanhimpana lapsena avaintodistaja. Kun päähenkilöillä on oikeat nimet, oikeat tunnusmerkit – miksi sekoittaa mukaan tätä teennäistä kuvitelmaa? Maailmalla tehdään hienoja kirjailijakuvia ilman tällaista temppuilua – vaikkapa Thomas Mannista tai viimeksi Selma Lagerlöfistä. Miksei meillä elämän, historian omiin kehyksiin luoteta. Se ei tietenkään tarkoita orjallista uskollisuutta tosiasioita kohtaan, vaan jotakin lojaalisuutta sentään. Eri asia, jos taide suuresti voittaisi näistä lisäilyistä. Pidimme Ryhmiksen näytelmää huomattavasti parempana, kaikki lisäkeksinnöt vain himmensivät alkuperäistä aihetta.

Puheltiin myös demarien surullisesta tilanteesta, josta Anssilla oli vakavaa pohdittavaa ja sisäpiirin tietoja. Kellot soivat pian puheenjohtaja Urpilaiselle? Vaikka onkin kuulemma hyvä yhdessäolojohtaja. Sauli Niinistö sen sijaan yllätti koko kansan häillään, taitavasti pitänyt salassa suhteensa. Mutta kommentointi näyttää heti valuneen ikäeron taivasteluun. Annetaan nyt Saulin ja Jennin onnen kukoistaa rauhassa.