Myönnän että on yksitoikkoista kirjoittaa jatkuvasti tästä Waltarista, mutta minkäs teet, kun aihe miestä edelleen juoksuttaa. Eilen kuuntelimme Töölön kirjastossa Ari Kallion ja Eero Vartioon ansiokkaita esityksiä Waltarin kuunnelmista: niitäkin kertyi kaikenlainen pikkusilppu mukaan lukien puolisensataa! Omissa kirjoissani olen tyytynyt vain viittailemaan Mikan radiouraan, mutta siitäkin olisi näemmä saatavissa paljon enemmän irti.

Kuuntelimme pätkän pohjoismaista voittajakuunnelmaa Leikkaus, sen ensimmäistä Markus Raution ohjaamaa tulkintaa vuodelta 1951: kuulosti ihmeen vaikuttavalta ja tiheältä tunnelmaltaan. Voisiko näitä saada joskus taas uusintoina.

Vastapäätä Korjaamossa julkistettiin Ursula K. Le Guinin uusi suomennos Kahdesti haarautuva puu, kehuttu käännös Jyrki Iivosen. Herkkua scifin harrastajille.

Ja tänään vietin Tampere-päivän: Waltari aiheena niin Tammelan palvelukeskuksen kirjallisuuspiirissä kuin sitten illalla Pirkkalaiskirjailijoiden kuukausikokouksessa. Pirkkalaisilla on uusi tarmokas puheenjohtaja Katariina Romppainen, joka asusti lyhyen aikaa Hämeenkyrössäkin ja tuli siellä tutuksi. Eipä oikein viihtynyt Kyrössä, vaan muutti Akaaseen. Siinäpä nostaa maakunnan kirjailijoita uuteen aktiviteettiin, ja siellä olikin Laternan autiossa yläkerrassa parisenkymmentä kuulijaa ja keskustelua syntyi paljonkin, varsinkin Yrjö Varpion kanssa, jolla kokemusta klassikon elämäkerrasta. Kohtaamme uudelleen maaliskuun lopulla (28.3.) Tampereella Willa Macissa (entinen nykytaiteen museo?), jolloin keskustelemme Linnan ja Waltarin asemasta ja mahdollisesti muuttuneista suhteista kirjallisuudessa. Hauskahan aihetta oli viritellä Laternassa ja jatkaa pientä pyöreän pöydän keskustelua junan lähtöön saakka.

Pirkkalaisista olisi paljonkin muisteltavaa, kävin näissä kokouksissa 70-luvun lopulta saakka ja alustinkin kerran 1981, muistaakseni Sillanpään ja hänen miljöönsä suhteista. Silloin siellä istui vielä kovaa kaartia: Linna, Kaukovalta, Lepokorpi, Joenpolvi, Kunnas ja Syrjä tietysti ja Kirstinä, Seppälä ja Eskola ja ties keitä. Jorma Kannila johti ja Kullervo Järvinen piti kirjaa. Nyt on joukko ohentunut ja nuorentunut, mutta hyvin on hengissä kuun viimeisen perjantain perinne, jota tosin ollaan muuttamassa torstaiseksi! Perhepolitiikka, vapaa-aika muuttavat vanhoja hyviä käytänteitä.