SKS:n kustannustoiminta täyttää 175 vuotta; sen kunniaksi vastaanotto vanhassa muistorikkaassa juhlasalissa, joka nyt on remontoitu tuntemattomaksi: kivat parvekkeet kirjahyllyineen poistettu, samoin arvokkaat muotokuvat ja kaikki muu kotoinen rekvisiitta. Paljaat valkeat seinät tervehtivät meitä puhtaaksi sterilisoidussa salissa. Tunnelma kuin kalkitussa sairaalassa. Kuulin että edes muotokuvat palautetaan, remontti vielä kesken. Mutta pidin enemmän vanhasta kodikkaasta tunnelmasta. Täällä pidin väitöskaronkkanikin 1988. Mikä on Kirjallisuuden Seura ilman yhtään näkyvää kirjaa?

Kiva oli katsella seinälle heijastettuja valokuvia menneiltä vuosilta. Siellähän hilluimme itsekin eri tilanteissa. Vanha meno oli rattoisaa ja joskus riehakasta, hyviä jatkoja takahuoneissa. Nyt talo on valjastettu huipputehokkaaksi, hienoja kirjoja tuotetaan nauhana, mutta entisestä lämpimästä kosketuksesta on jotain kadonnut.

Entiset kustannusjohtajat muistelivat ja Päivi kukoistaa nykyisenä johtajana, yli äärirajojensa viritetyssä tuotantokoneessa. Miten liikuttavaa vaikka Urpo Vennon aikana: hän hoiti kustannustoimintaa pääsihteerin toimen ohessa ja sai läpi sentään yhden (1) kustannustoimittajan. Hänen kanssaan tein ensimmäisen kustannussopimukseni, Päivi toimittajana. Pidä kunniana, että aloitin julkaisu-urani silloin anno 1983 vanhimman ja perinteistä rikkaan SKS:n kirjantekijänä. Olihan siellä Kivikin, tosin hyllytettynä.

(Hiidenkivessä on muuten mainio juttu Kiven perillisten käräjäkanteesta vastaan SKS unohdetuista tekijänoikeuksista. Mutta kuinka jutussa lopulta kävi?)