Eilen jäi toteamatta Matti Apusen Aamulehden alakerrassa esittämä huomio kulttuurijournalismin surkastumisesta ja kuolemasta. Totta on, että Erkka Lehtolan aikaan kulttuuritoimitus kukoisti siellä Aamulehdessä, asioita seurattiin jäntevästi ja sarkasmit lentelivät. Apunen jättää vain kertomatta, mitä hän päätoimittajana on yrittänyt tehdä oman lehtensä kulttuurisivujen virkistämiseksi. Vai onko mitään. Kulttuuritoimitus on käytännössä lakkautettu, erillisiä juttuja (popmusiikista, teatterista, kuvista) kyllä julkaistaan, joskus jopa jokunen arvosteluntapainen kirjastakin. Happamia, sisään kääntyneitä kolumneja ilmestyy. On myös hyviä poikkeuksia kirjoittajien joukossa.

Tänään ne sitten riehuvat Viron historian vaiheilla Sanomatorilla ja Orionissa, Bäckmanin tilaamat Nashi-nuoret. Heikoissa kantimissa ovat mielenosoitukset nykyisin, ennen riitti kun Tehtaankadulta vähän rykäistiin: Neuvostovallalle sopimattomat kirjat pantiin heti tiskin alle.

Illalla kiva runokimara Avointen ovien teatterissa: Eeva-Liisa Haimelin ja Lena Labart esittivät Eeva Kilven runoja, Kiitos eilisestä! Tack för igår! Kaksikielinen esitys kulki saumattomasti, Kilven tekstit tunnetusti sensuelleja ja leikkaavia, hauskoja. Hyvin esittivät, notkeasti. Totta minkä Eeva-Liisa jatkoja Bottalla istuessamme havaitsi: Kilven suorasukaisissa teksteissä on jotain samaa kuin aikoinaan Maria Jotunilla – kirpeitä, illuusiottomia rakkauden kuvaajia kumpikin.