Kun Matti Mäkelä käsittelee noinkin laajasti Tuurin kirjaa ja siinä esiintyvää vanhaa vihanpitoa minua kohtaan, lähetinkin pienen selvennyksen Hesariin. Sinänsä Matti on oikeassa: koko kärhämän olisi jo autuaasti voinut unohtaa. Ketkä ovat sen herkkänahkaisempia ja pitkävihaisempia kuin suuret kirjailijat. Ehkä nämä keskisuuret.

Ajelin Porvooseen, missä edelleen pidetään osaa WSOY:n arkistosta. Mukava on kulkea vanhan kirjapainotalon ihmeellisiä sokkeloita ja istua rauhassa rapistelemassa kellastuneita leikkeitä. Tunnollisia kokoelmia on ennen ollut aikaa leikata ja liimata. Koko talo henkii vanhan kustantamon haihtunutta arvokkuutta. Kaikenlaista muuta toimeliaisuutta siellä on nykyään. Porvoossa valmistaudutaan ensi viikon vuoden 1809 suuriin juhlallisuuksiin.

Illalla Suomalaisella Klubilla, missä pidettiin kevätkokous ja uusia jäseniäkin perehdytettiin taloon. Reipas torvisoittokunta ja kunnon kuoro esiintyivät, Jari Tervo kirjailijavieraana. Juha Väätäinen selvitti minulle perusteellisesti hiihdon hemoglobiinit. Katsastin kirjaston varsin kelvolliseksi lehdenlukupaikaksi. Klubi on viimeisiä vapauden tyyssijoja, missä saa tupakoida. Pitäisikö ruveta ihan tämän vapaamielisyyden kunniaksi.