Sankka siperialainen pyry jatkuu. Koska joku ilmastontutkija selittäisi miksi saatiin näin reipas vanhanajan talvi. Vuodet eivät vieläkään ole veljeksiä.

Pientä matkalta toipumista. Mariola lähettää kuvia, kommentteja ja Varsovan suurlähetystön raportteja; niiden perusteella Waltari-kiertue onnistui hyvin. Minä puolestani raportoin täällä SP-Liiton edustajille, Marjukka Mäyrylle ja Markku Kontrolle.

Mutta eilen heti omaan yliopistoon puhumaan samasta aiheesta professorien rouville. Vanha arvokas yhdistys, opettajien kahvilaan oli näet kokoontunut vireä ryhmä huolimatta pelottavasta kelistä. Puheltiin Waltarin akateemisista opinnoista, niiden merkityksestä kirjailijalle. Tällaista ei yleensä tunnusteta, kansasta reväisty itseoppinut kirjailija on se oikea ja alkuperäinen (vrt. Tuurin ja Paasilinnan puhelinkeskustelu jossakin jälkimmäisen esseessä). Ilman opintoja Waltari ei olisi historian lähteitä kyennyt huipputuloksin etsimään saati käyttämään. Yliopistossa, vanhassa työpaikassa, vierailen aina mielikseni. Iloisena siitäkin etten ole enää niissä hommissa.

Tänään katsoin uteliaisuuttani vanhan norssin Veikko Itkosen aloituselokuvan Kohtalo johtaa meitä, syntymävuodeltani 1945. Olihan kaamea ja mahdoton monella tapaa, mutta rikosjuonen sommittelussa ja film noir -tyylin tapailussa pilkisti uusi yritteliäs kyky. Ei vain päässyt Itkonen koskaan kestäviin tuloksiin.

Illalla Eevan 75-vuotisjuhla, hieno pippalo. En ole ennen vuoden Eevoja ollut katsastamassa, en silloinkaan kun Katri valittiin 1993, vaikka olimme juuri menneet kihloihin. Tämä kolmikko tuntui perustellulta, kaksi kirjailijaa Härkönen ja Oksanen ja ylimpänä aito ja luonnollinen ampuja Satu Mäkelä-Nummela. Aino-Kaisa Saarinen ei ehtinyt kisoihin, olisi syönyt näitäkin tyttöjä. Eivätkä loistavat taitoluistelijat. Luokkakaveri Jukkis Virta ohjaa kapteenina a-lehtien laivaa ja puhui osuvasti, päätoimittaja vaihtui: Liisan sijaan tuli meille kovin tuttu joskin uudeksi stailattu Nykäsen Riitta, joka kävi Hämeenkyrössäkin. Onnea kummallekin!

Paljon vaivattomia kohtaamisia ja keskusteluja, palautteita sekä näistä sivuista että kirjasta, kiitos vain. Valaiseva oli Eevojen kansikavalkadi 1934-2009: yhteiskunnan kehitys näkyi niissä hyvin. Ns. naistenlehdillä on aina ollut suurempi kulttuurinen merkitys kuin on haluttu huomata. Pitäisi kai lehteillä tätä loistelevaa Eevaakin entistä useammin.