Poznan on viehättävä, tunnelmallinen vanha kaupunki, aivan toista kuin korskea ja kylmä pilvenpiirtäjien pilkuttama Varsova.

Matkasimme junassa kolme tuntia mennen tullen Mariolan kanssa eikä tuntunut edes pitkältä, niin räiskyviä tarinoita kuulin.

Mariola on tulkannut kaikki viimeaikaiset presidenttien valtiovierailut Suomen ja Puolan välillä ja Walesaakin kertomansa mukaan satoja kertoja, puhumatta sitten kirjailijoista ja muusta kulttuurivaihdosta. Huomaavaista että sain maan parhaan tulkin. Poznanin yliopistossa löysimmekin ihanteellisen rytmin luennolla, maltoin puhua riittävän lyhyin jaksoin ja Mariola otti heti kiinni jopa improvisoimistani lisäyksistä tekstiin prima vista. Professori Boleslav Mrosewicz oli saapuvilla, kirjoittanut väitöksensä V. Linnan ja P. Rintalan tilinteoista koskien suomalaisia myyttejä. Sympaattinen tummatukkainen intellektuelli. Hän oli muistellut että kävin täällä viimeksi pari vuotta sitten = tosiasiassa aikaa on kulunut kaksikymmentä vuotta! Silloin puhuttiin Sillanpäästä.

Lehtori Timo Laine kavelytti meit’ vanhassa kaupungissa ja esitteli nähtävyyksiä’ iintoisasti, kunnes palasimme rattoisan rämällä raitsikalla asemalle, ja kotimatka alkoi. Olin luvannut tarjota Mariolalle kiitokseksi ravintolavaunussa, mutta matkan ainut takaisku: myytiin vain alkoholitonta olutta! Mutta sehän ei riemullista tarinointia rajoittanut. Kuka tuntee paremmin politiikan kulissit ja taustat kuin huiputulkki. Mitä tapahtuikaan silloin kun tohtori Arajärvi katosi Haloselta Varsovan torilla ja kenen seurassa hän katosikaan… Toivottavasti Mariola kirjoittaa muistelmansa, vaikka se ei ole tulkeilla tapana. Kotiin hotel Novoteliin raukeana ja onnellisena.