Christian ja Veronica ovat konsertoineet kahtena iltana Maisemakahvilassa. He ovat Kierikkalan kesäasukkaita toisinaan, talvisin he laulavat Café Pietkowskassa Tukholmassa. Heillä on ohjelmistossa Bellmania, Leinoa, Gripenbergiä sekä omia lauluja. He ovat tuollainen lyyrinen trubaduuriduo, joka luo oman virityksensä jopa kalseaan ritariholviin, missä toisaalta akustiikka toimii salskeasti.

Mutta arvatkaa oliko yleisöä. Joo, kumpanakin iltana kuutisen henkeä. Nekin etupäässä muualta tulleita. Siinä ei juuri duo palkoille päässyt, mutta intiimi tunnelma olikin tärkeämpi. Mitä on sanottava ’kulttuurikunnasta’, jota tällainen ei tippaakaan kiinnosta. Pitkokin näkyi saapuneen omia taulujaan katsomaan, mutta kiersi poika kaukaa konserttipaikan.

Me sitten saunotimme kunnon duon konserttien päälle ja puhelimme yötä myöten niitä näitä kynttiläin valossa. Marja sanoi hyväksi kieliharjoitukseksi. Lupasimme tulla Café Pietkowskaan joskus talvella istumaan, ja varmasti myös Gyldene Fredeniin, missä Christian toisinaan tulkitsee Bellmania ja Evert Taubea.

Lauantaina saunottiin Marjan suvun voimin, kun veljensä Kari tuli Tampereelle jousiammuntakisoihin ja pääsikin kahdeksan parhaan joukkoon sarjassaan. Jousiammunta voisi olla herrasmiehen laji, mutta vaatii liikaa hermojen hallintaa ja itsekuria levottomalle luonteelleni. Muisteltiin siinä muun ohessa Tapio Rautavaaraa, tämänkin lajin sankaria.

Maarianhaminassa muuten menee kiinnostava oopperauutuus Joel Pettersonin elämästä, libretto Lars Huldénin. Hbl arvioi varsin kriittisesti, Timo Hämäläinen referoi neutraalisti Hesarissa. Tuskin tulee tästä sentään sinne saakka lähdetyksi.