Ajelen Pieksämäelle ja löydän melko vaivattomasti Takaniemeen. Viimeisessä tienhaarassa seisoo pieni valkotukkainen, iloisesti hymyilevä nainen. Aila Meriluoto on tullut ystävällisesti vastaan pitkin märkää polkua sadeviittoineen ja keppeineen.

Rupattelemme niitä näitä pitkän iltapäivän hänen piilopirtissään Takatakassa. Vesi virtaa ikkunan takana, pitkä heinikko reunustaa lahden poukamaa, viiniä hiukan laseissa, paljon muistoja puheissa. Olen vieraillut täällä kahdesti, silloin päärakennuksessa, Elina oli mukana, Ailan muistaman mukaan vastasyntynyt Alma sylissään. Sateessa tanssimme rantaruohikolla, olimme nuoria ja vapaita.

Aila on hilpeä kertoja, ei tarvitse paljon usutella. Olen lueskellut uudelleen päiväkirjojaan, Viita-kirjaa, Mekkoa… Kaikenlaista täydentävää kertyy. Aila ilkkuu kirjoittaneensa niin paljon itsestään, mitä uutta voi enää löytää? Katsotaan. Hän antaa todistuksia elämästä, tältä kohtaa, avoimesti ja kursailematta. Muistiinpanoja kertyy.

Käymme kaupungilla ja poikkeamme Meriluodon alkuperäisessä kotitalossa, joka on hyvässä kunnossa ja remontin alaisena. Isäntäpari Salo esittelee taloa auliisti. Aila ei ole käynyt kodissaan moneen vuosikymmeneen, uteliaana hän tapailee sisällä tuttuja paikkoja, entistä portaanpylvästä, muutoksia. Tyylikkäästi taloa on kunnostettu taas yksityisasunnoksi. Takaniemi on aikanaan ostettu samalta Salon suvulta, joka nyt hallinnoi vanhaa kotia. Tunnen historian värähdyksiä, otan kuvia. Aivan vieressä on uusi Meriluodon koulu.

Sulattelemme kokemusta päivällisellä Martinassa. Aila kertoo vanhasta Pieksämäestä, omasta Jantestaan. Palaamme Takaniemeen, kuljeskelen polkuja, kuvaan saunakamaria missä Lauri Viita kirjoitti Moreenia. Virkeä brittinuorukainen saunaa lämmittää. Päärakennus on täynnä kansainvälistä nuorisoa. Ailalla on kahdeksan lastenlasta. Takaniemessä on vilkasta, mutta emäntä saa olla omassa rauhassaan laavun muotoisessa Takatakassa. Hän kirjoittaa uutta kokoelmaa ja tuskailee päiväkirjojensa editoimista. Hän ei ole vähääkään hellittänyt.

Ehdin tavata Ursulan ja Anssin sekä Samin ennen lähtöä. Palailen iltaa myöten takaisin Kyröön ja mietin, ettei parempaa johdantoa olisi voinut tulla uuteen kirjaan.