Kun Keskisalo juoksee hienosti kahdeksanneksi, olemme ylen onnellisia. Ja naiskorkeushyppääjä suorastaan itki ilosta, kun pääsi osallistumaan karsintaan, josta putosi. Näin kansa oppii tyytymään entistä vähempään ja iloitsemaan siitäkin.

Isimbajevan itku oli toista luokkaa. On ilmeisen karmeaa pudota äkkiä huipulta, sitä ei usko todeksi, se järkyttää.

Joku huomasikin kolumnissaan, että Usain Bolt jatkaa upeasti Jesse Owensin perinnettä Berliinin stadionilla. Amerikkalaiset juhlivat Owensia rintalätkällä JO. Hauskaa sillä Jesse kuului minun nuoruuteni idoleihin silloin, kun urheilusta ja sen historiasta innostuttiin.

Kiekonheittäjä Kruger pääsi niukin naukin finaaliin, mutta hän tuntuu edelleen lainatulta vävypojalta. Outoa kun suomalaisurheilijaa haastatellaan englanniksi. Toista oli aikoinaan Carol Lindroos, salskea skandinaavi.

Hyvä Terveys -lehti kyseli näiden päiväkirjojen perään, että miksi ja keitä varten. En osaa sanoa muuta kuin että hyvää kirjallista kuntoharjoitusta, virkeitä aamun avauksia, henkistä itseherättelyä. Tämä on vapaampi kuin mittaan sidottu kolumnipalsta, saa sinkoilla koska ja kuinka haluaa. Kun kaikkien suosima Facebook ei oikein innosta, tämä on sopiva omakohtainen kanava maailmaan, sekä tähän läheiseen että rajojen taakse. Unohtamatta kivaa interaktiivista palautetta.