Tulipa iso juttu siitäkin, kun IS:n toimittaja soitti illalla ja kysyi mielipidettä Tervon romaanista. Kun olin kirjan juuri junassa lukenut, sanoin joitain vaikutelmia. Taas ne kasvoivat ns. kissan korkuisiksi. Mutta ydin kyllä pätee. Jarihan on kiva kaveri, tuttu jo yliopistosta ja toimittaja-ajoilta, olemme hyvässä sovussa toisinaan veljeilleet, mutta mitään ei voi sille, että kirja ei onnistunut. Eihän ne aina onnistu, kirjailijalla on kiistaton oikeus kirjoittaa myös heikkoja välitöitä. Mutta ei Koljatti olisi ansainnut tällaista media-kohotusta mikä nyt puhkuu. Aina kun nimeltä mainittuja tai tunnistettavia pannaan halvalla, osa mediasta innostuu hillittömästi. Ja sen Jari kyllä tietää, vanha mediakonna.

Yleensä tulee seuraamuksia, jos sanoo mielipiteensä, kun sitä kysytään. Se tässä ilmastossa vähän vaivaa. Viisas tietysti vaikenee tai pyöristää. Kauan sitten Lontoossa esimieheni yliopistossa kysyi mielipidettäni T.S. Eliotin Cats-musikaalin käännöksestä, joka oli juuri valmistunut Suomessa. Hänen piti kirjoittaa siitä lausunto. Luin ja kerroin käsitykseni. Seuraamukset ovat synkkinä jatkuneet pari vuosikymmentä.

Alma on käymässä, jättämässä hyvästejä: lähtee Puolaan jatko-opiskelemaan teatteria ja kieltä samalla. Saunomme lempeän ja vähän haikean mielialan vallitessa. Mutta hyvä on nuoren naisen lähteä vapaana maailmaa haistelemaan.