Nobel-palkinto myönnettiin Herta Müllerille ainakin osaksi poliittisin perustein. Romaniassa hän vastusti urheasti Ceausescun diktatuuria. Sellaisia kirjailijoita on rohkaistava ja palkittava, kun ajattelemme vaikka Venäjän kriittisten kirjoittajien kohtaloita. Varmaan Müller on myös hyvä kirjailija. Hän oli kymmenisen vuotta sitten ehdolla EU:n Aristoteles-palkintoon, ja satuin olemaan Suomen edustajana raadissa, joten olen lukenut romaanin Herztier (Sydäneläin) jopa saksaksi. En siitä hirveästi silloin syttynyt, synkkää ja oudohkoa kerrontaa.

Sittemmin koko teennäinen Aristoteles-palkinto lopetettiin. En muista kuka sen silloin saikaan, hienot loppujuhlat vain muistan Brysselissä. Nyt on tilaisuus palata Mülleriin uusin silmin.

Ari Korvolan (Silminnäkijän!) lautakasa saatiin selväksi, hehheh, ja loppuvetona Tv2 hätäpäissään arvaili, että ehkä kasa menikin johonkin toiseen osoitteeseen kuin Vanhasen taloon. Todella vakuuttavaa tutkivaa journalismia, jatkakaa siihen malliin. Ihme ellei joku joudu vastaamaan kömmähtäneestä pääministerin vaihto-operaatiosta.

Helsingin Sanomat lopetti kuin naulaan vaalirahaselvitykset, kun hallitus ei kaatunutkaan. Sijaan tuli näitä eduskunnan omia urheilusankareita, joiden edesottamuksissa riittää ihmettelemistä. Eduskunnassa voi ilmeisesti valtion varoin harrastaa mitä ikinä taivaan ja maan väliltä keksitään. Oma ravihevonenkin heillä on, koskahan se valitaan parlamentin jäseneksi kuten tapahtui Roomassa Caligulan aikoina. Peräsalin pilttuussa menisi heppa hyvin muiden hiljaisten hirnujien joukossa.