Hella Wuolijoesta tehdään elokuva. Käsikirjoittaja-ohjaaja Outi Nyytäjä toteaa Hesarin mukaan, että Hellan kommunismi oli isänmaallista, siinä oli vain ”häivähdys punaista” tyttärenpoikansa luonnehdintaan viitaten. Kuinkahan tähän sopii Wuolijoen yhteistoiminta desantti Kerttu Nuortevan kanssa? Wuolijoki paitsi auttoi Nuortevaa myös valehteli tutkijoille suut silmät täyteen. Hänellä oli omia suoria kontakteja neuvostoliittolaisiin, heiltä saamansa lahjusrahat hän hädissään poltti Jokelan takassa. Lopulta hänet tuomittiin maanpetoksesta kuolemaan.
Tietysti jos isänmaan edun mukaista olisi ollut miehitys jatkosodan päätteeksi, toiminta oli syvästi isänmaallista. Harmillista että Donner ei ottanut Wuolijoen tärkeää osuutta mukaan elokuvaansa Kuulustelu. Olisiko draama levinnyt liikaa? Vakoilurengas olisi täydentynyt, yhteydet tulleet näkyviksi. Nyt elokuvasta tuli vähän klaustrofobinen yksilökohtalo.
Matti Kassila, joka itsekin on aihetta käsittellyt, näyttää puolustavan Wuolijokea Yleisradion johtajana aamun Hesarissa. Totta kai Hella oli värikäs persoonallisuus, kulttuuritahtoinen, mutta hänen erottamisensa oli puhtaasti poliittinen, hän menetti nykytermin mukaisen luottamuksensa vähän joka taholla. Neuvostoliiton etuja hän edelleen puolusti mm. neuvottellessaan Lahden radioaaltojen luovutuksesta Venäjälle sodan jälkeen. Hän esitelmöi, haastatteli ja puolusti omaa aatemaailmaansa pontevasti radiossa. Objektiivista tiedonvälitystä? Erkki Tuomioja toteaa kirjassaan, että Wuolijoki saa syyttää myös itseään Yleisradion saamasta arvostelusta: ”Hänellä oli melkeinpä lapsellinen tapa työntää nenänsä joka paikkaan ja tarjoilla mielipiteitään kaikesta mahdollisesta, olipa niitä kysytty tai ei.”
Ehkä tämä oli sitä Kassilan kiittelemää suuren persoonallisuuden toimintatapaa. Mutta väärä on ainakin väite, jonka mukaan Wuolijoki olisi erotettu sodanaikaisen tuomionsa vuoksi. Uutta lastia kertyi viranhoidossa riittämiin. Eivätpä edes Pravdan ja suurlähettiläs Savonenkovin sekaantumisyritykset pelastaneet Wuolijokea.
Kiintoisaa on aikanaan nähdä, kuinka rehellisen elokuvan Outi Nyytäjä kykenee kiistellystä hahmosta tekemään. Tuomiojan kirja ainakin tarjoaa painavaa tosiasiapohjaa.
Neuvoa pidettiin Kosmoksessa kustantajan Sari Forsströmin ja tulevan toimittajan, mainion Mikko-Olavin kanssa Meriluoto-kirjasta. Sain uskoa jatkaa työtä, alku vasta koossa. Hurjassa myrskyssä kamppailin kotiin.
Ja eikö muuta kun illalla Töölön kirjastoon luennoimaan Sillanpään pitkästä Nobel-marssista. Aihe hyvä ja läheinen, huomennahan Peter Englund ilmoittaa tämänvuotisen palkinnonsaajan. Pystyin ehkä vähän taas murtamaan sitkeää myyttiä, että talvisotahan se vain palkinnon aikanaan Sillanpäälle sysäsi. Kerroin hänen ehdokkuutensa pitkät juuret, onhan ne tuossa Korkeassa päivässä ja ehtoossa (SKS 1993) kerrottukin. Kuulijoita puolisensataa, ihme juttu sateisena arki-iltana.
Päivän päättää Teeman hieno dokumentti Picasson Guernican synnystä.