Olipa Berliinin ihme (Das Wunder von Berlin) kerrassaan hieno elokuva illalla, näytti fiktiivisen kerronnan voiman, vaikka tässä on aiheesta nähty myös vaikuttavia dokumentteja. Elokuva kykeni elävöittämään ja tehoamaan tunteiden kautta, samalla oli kiintoisaa katsella kaihtelematonta kuvausta ddr:läisestä ihannevaltiosta ja sen sotilaallisesta meiningistä. Armoton yhteiskunta, ja sitäkin meillä kovin ihannoitiin, teatteripiireissä ainakin.

Litsyn lätsyn räntäputouksessa tallasin kaupungilla ja kelasin taas vanhoja mikrofilmejä yliopiston kirjastossa, jota pitäisi sanoa Kansalliskirjastoksi. Kuinka Aila Meriluodon maine nopeasti alkoikin pudota kun tultiin 60-luvulle ja uusi yhteiskunnallisesti suuntautunut kriitikkopolvi astui remmiin. Siinähän oli varttuva runotyttö helisemässä, mutta kaukaa katseli Ruotsin puolelta näitä muutoksia. Ateljee Katariina on hyvä ja eloisa nuortenromaani.

Marja toi Matkalehden R-kioskilta, siinähän on mainio juttumme Yorkshirestä, virheenä vain se että hienot kuvat otti Marja enkä minä. Mikä näin tiedoksi.