Kuka olisi ansioitunein Berliinin muurin kaataja: Ronald Reagan, Lech Walesa vai Mihail Gorbatshov? Historia ratkaiskoon. Saksalaisia ei mahdu kolmen kärkeen. Harvoin hyvä uutinen on ollut näin suuri uutinen. Vieläkin sitä juhlitaan.

Päivälehden museossa avattiin tulevaisuuden sanomalehden näyttely ja julkistettiin kirjoituskilpailun palkinnot, joita tuomaroitiin viikko sitten. Jari Tervo ei päässyt paikalle, loikkii Ranskassa. Reetta Meriläinen jakoi palkinnot, kaikki saajat paikalla. Voittaja Unto Hämäläinen alkoi näyttää lehden tulevalta päätoimittajalta. Hänen juttunsa ’Sinä yönä Kekkonen kuoli’ on mainio kuvaus sanomalehden paniikista ison ja odotetun uutisen jysähtäessä niskaan pahimpaan aikaan keskiyöllä. Onnittelin muitakin palkinnonsaajia.

Vilkaisin samalla matkalla Ailan ja kustantajan kirjeenvaihtoa ylhäällä arkistossa. Kirjailijaparka on yleensä alakynnessä ja tappelee oikeuksiensa puolesta. Ei mitään uutta siis auringon alla. Illalla Francon ajan jälkeen luin vielä Lehtisen romaania Siivetönnä en voi lentää, lupaavan alun jälkeen tahti hidastuu, kerronta ohenee entisestä. Tuntuu kuin tekijä olisi puolenvälin jälkeen työlästynyt henkilögalleriansa kuljetteluun ja alkaa tappaa niitä. Jutut ja miehiset elämänviisaudet sentään jatkuvat. Grynderien maailma politiikalla höystettynä edelleen asiantuntevaa tekoa.

Sillanpään Marssilaulusta kuuluu peräti kummia: Nokialla oli yleisöä käännytettävä ovelta! Jyrisevä menestys jatkuu, vain tekniikka tuottaa ongelmia. Liian monivaiheiset tietokoneet eivät tottele isoissa saleissa. Mutta kuorot ja solistit ovat kuulemma iskussa.