Tieto kertoo, että kunnanjohtaja Kari Häkämies julkaisee keväällä rikosromaanin. Aivan loistavaa. Hämeenkyrö kirjallisena pitäjänä ansaitsee juuri tällaisen johtajan. Myös edellinen kirkkoherra Hannu Lehtipuu (Lehtinen) tunnettiin menestyksellisenä nuortenkirjailijana. Viimeksi on Pitko liian pitkään ja näkyvästi hallinnut veistelyllään kirjallista forumia.

Häkämiehen romaani näyttää johtavan valtakunnallisen politiikan ja ihmissuhteiden syövereihin. Kun on kuultu, kuinka raivoisasti kuntalaiset ovat viime aikoina hyökkäilleet reipasotteisen kunnanjohtajan kimppuun, tapahtuu kukaties seuraavan romaanin rikos erään pirkanmaalaisen kunnan päättävissä elimissä. Kunhan nyt ensin saadaan tämä esikoinen luettavaksi. Myyntimenestys lienee varma.

Kuinka rattoisasti sujuukaan lauantai-ilta Sepänkadun paksujen seinien sisällä tuiman vihurin viheltäessä ikkunoiden takana. Luimme kumpikin Meriluotoa, Marja kirjoittamiani liuskoja ja minä runoilijan uudempaa päiväkirjaa. Ylen ykkönen soitteli toivottuja joulusävelmiä ja runoja koko illan. Lopulta nauroimme Tv1:n Ihmisten puolueelle aivan vääränä.

Ei muuta kuin iltakävelylle tuiskua pelkäämättä. Suunnistimme Johanneksen kirkkoon, muistorikkaaseen rippikirkkooni, missä YL antoi perinteisen joulukonserttinsa kolmannen erän kellon lähetessä kymmentä. Hieno konsertti, aivan ylentävä. Hyvin koottu tutusta ja tuntemattomammasta, Kaisa Ranta ihastuttavana solistina. Ei voinut parempaa joulumieltä mistään käydä noutamassa. Onnellisina tästä kaikesta talsimme kotiin – sekin etu, että matkaa kertyy noin viisi minuuttia. Ja kallistimme lasilliset kauniiden unien vakuudeksi.