Railakkaassa pakkasessa painelin liian aikaisin yliopiston kirjastoon (en osaa sanoa Kansalliskirjastoksi), muistin että se avataan jo 8.30, mutta jäikin puoli tuntia aikaa, joten piipahdin yliopistossa. Muistelin meidän laitoksen entisellä käytävällä assistenttiaikojani, hiljaista oli ja tyhjää. Kunnes alkoi kuulua kaunista laulua opettajien kahvilan suunnalta. Hiivin lehtihuoneeseen ja sain hienon aamukonsertin, siellähän oli pieni aamuhartaus ja joulukonsertti menossa. Yliopisto alkoi äkkiä tuntua taas rakkaalta paikalta.
Mitä etsin, en löytänyt kirjaston mikrofilmeiltä, mutta hällä väliä.
Aino kävi lihasopalla ja kertomassa kuulumisia Malista, mistä eilen palasi Dodon ja ulkoministeriön ja ties minkä järjestöjen lähettiläänä neuvottelemasta joissakin yhteisprojekteissa. Ympäristötyötä tehdään monella tasolla, tiukkaa oli ja kuumaa ja paljon palavereita kuulemma, mutta hyvinvoivalta ja hiukan ruskettuneeltakin näytti tyttö.
Illalla oli jalon F.E. Sillanpään Seuran tilaisuus Svenska Klubbenilla. Siitä kun Sillanpää vastaanotti Nobelinsa Tukholmassa tuli toissapäivänä kuluneeksi tasan 70 vuotta. Tämä vielä kerrattiin uusien tietojen valossa, ja sitten Hesarin Jukka Petäjä valaisi kiinnostavasti Nobelien taustaa, jakoperusteita, historiaa ja tulevaisuuden näkymiä monipuolisen tietämyksensä pohjalta. Kun haastoimme Jukan vastaamaan, saako Suomi joskus toisen kirjallisuuden Nobelin, vastaus oli aika kategorinen: pohjoismaisilla kirjailijoilla ei ole enää mahdollisuuksia. Siksi raskaasti Ruotsin Akatemia otti kritiikin vuonna 1974, jolloin se jakoi palkinnon kahden ruotsalaisen kesken, Eyvind Johnsonin ja Harry Martinsonin. Jälkimmäinen oli lisäksi Akatemian jäsen. Martinson otti kritiikin niin raskaasti, että masentui ja teki sairaalassa itsemurhan.
No ollaan sitten ilman, Näitä pikku-Nobeleita sieltä jaetaan, Haavikko sellaisen saikin. Mutta aikaa menee ja vettä virtaa ennen kuin nykyiset suhdanteet muuttuvat.
Meitä oli sopiva joukko Lilla matsalenissa ja saimme varsin maittavan jouluisen illallisen esitelmien päätteeksi. Kiva ilta. Jukka Petäjä muuten väittelee alkuvuodesta Saul Bellow’n tuotannosta, kova poika, tehnyt väitöskirjan noin vaan iltaisin työn ohessa ilman apurahoja. Pitääpä mennä kuulolle.