Tässä kun losahti taas kolme Aamulehteä luukusta (ennen ne jaettiin hauskasti viikonloppunakin), saatoimme todeta, että hyvin on pidätelty siellä Tampereen päässä.

Subjektiivinen lehtikatsauksemme osoittaa, että Jylhä-kirjaa on tähän mennessä käsitelty ja arvioitu Helsingin Sanomissa, Pohjolan Sanomissa, Hämeenkyrön Sanomissa, Savon Sanomissa, Ilkassa, Keskisuomalaisessa, Aikalaisessa, Suomen Kuvalehdessä, Kanavassa, Seurassa, Yleisradiossa ja varmaan jossakin muuallakin – mutta ei Aamulehdessä.

Tampereellahan on vain Yrjö Jylhän muistomerkki ja hauta, myös koulu ja lapsuuden sekä nuoruuden koti, ei muuta. Ehkä Aamulehti haluaa todistaa, että kukaan ei ole profeetta omalla maallaan. Tai sitten Hämeessä ollaan vain perinteiseen tapaan hitaita syttymään ja huomaamaan, että oman kylän runoilijasta on menty tekemään kirja. Aikaa on ollut reagoida pari kuukautta.

Vanhaan hyvään aikaan Erkka Lehtolan johtama kulttuuriosasto piti kunnia-asiana kilvoitella voitollisesti kirja-arvioiden nopeudessa Hesarin kanssa. Nyt ne häviää Hämeenkyrön Sanomillekin, mikä on jo saavutus.

Toista kuukautta sitten lähettämääni alakertajuttuun ei ole tullut mitään vastausta eikä ilmeisesti tule.

Kun Kirsikka Moring eilen käsitteli kipakasti lottien häpäisyä kirjallisuudessa ja elokuvissa (kaiketi Kirsikkakin ajatteli vallan toisin parikymmentä vuotta sitten) ja toi esiin Taru Mäkelän dokumentin, joka vasta 1995 mursi miesten luovan negatiivisen lottakuvan elokuvissa, olisi kai syytä muistaa sekin, että ensimmäisenä lottien kunniaa kyllä palautti Inkeri Kilpinen näytelmällään Rakas lotta, ensi-ilta 1990. Olikohan Kouvolassa ja sitten Tampereellakin ja muualla Suomessa. Se oli myös pohjana Ilkka Vanteen ohjaamalle lottaelokuvalle Lupaus (2005).

Hienoa että lottia vihdoin arvostetaan, mutta hiukan huvittavaahan tämä kirkasotsainen myöhäisherännäisyys kuitenkin on.