Kun saatiin ystävältä liput teatteriin, olihan ne käytettävä. Määränpäänä Hämeenlinnan Kaupungin Teatteri ja Anna-Leena Härkösen romaaniin perustuva näytelmä Ei kiitos.

Marja luki kirjan sen ilmestyessä, minäkin melkein (luulin että sama teema jatkuu ja jatkuu) – hauska ja kirpeä se on, mutta teema nyt oli meille aika etäinen eikä omaa kokemusta juuri ole. Yllättävän reipas esitys sen pohjalta oli saatu. Tämä liittyi nyt Meriluoto-tutkimukseenkin: hän avasi 1971 kuvauksen naisen seksuaalisesta halusta romaanissaan Peter-Peter, joka silloin sai osaksi torjuvan vastaanoton. Ihan niin halukasta ja aktiivista naista ei haluttu tunnistaa. No nyt on aika harpannut näihin naisten täysin sumeilemattomiin seksuaalisen halun tunnustuksiin, Härkösen ja Sinervon ja muiden teoksiin. Siinä välissä oli hiukan hienovaraisempaa Eeva Kilpeä ja Märta Tikkasta.

On kiva katsella joskus vieraampia teattereita, pitkä aika venähti kun viimeksi kävin Hämeenlinnassa. Heikki Paavilaisen sovitus on suorasukainen ja rivakka, oikein hyviä ovat Katariina Kuisma ja Lasse Sandberg pääosissa (miehellekin riittää ymmärrystä) sekä muusikko Reino Nordin nuorena rakastajana. Näitä kolmiodraamoja on kirjoitettu maailman sivu, tässä sentään löydettiin uusi kulma: mies joka harrastaa sivukontaktia tietokoneella. Nainen, joka rakastuukin seksisuhteeseen, on tutumpi tapaus.

Teatterissa voi nykyään esittää mitä vain, pian kai naidaan oikeasti. Samaan aikaan moralisoidaan kiivaasti vaikka ministerin harmittomista tekstiviesteistä!

Ihmisten puolue on edelleen hersyvää kansanomaista polemiikkia, tällä kerralla loppu meni överiksi. Uutisvuoto on nukahtanut uomiinsa. Ei sitä Erkki Toivasenkaan EU-pakina paljon pelastanut.