Eikös presidentti-instituutiota tönitä nyt vähän liikaa. Pääministeri antoi tasapainoisen lausunnon: presidentti voi vastedeskin osallistua huippukokouksiin, jos hallitus niin katsoo. Tästä siis kiikastaa: presidentti ei voi enää itse päättää. Vallansiirto on joka tapauksessa huomattava. Mitä teemme vallattomalla presidentillä? Entä puolivallattomalla?

Kun kuunteli a-studion inttelyä, alkoi väistämättä kallistua Heinäluoman ja Kalliksen maltilliselle kannalle. Arja Alhosta on tullut paneelien johtava sönkkääjä, kärkäs keskeyttelijä, ei paras kuuntelija. Entä tämä kokoomuksen sliipattu juristi: ei ihan vakuuta poliittisella kokemuksellaan. Onkohan perustuslaki kirjoitettu liian väljästi ja kompromissihakuisesti. Tähän asti sitä on kehuttu, nyt nähdään mitä sattuu, kun eri valtiomahdit joutuvatkin törmäyskurssille. Ståhlberg kirjoitti aikaa kestäneen perustuslain, mutta EU sekoitti selvän systeemin.

Paradoksi sinänsä: vahva presidentinvalta oli alkuun oikeiston tahto ja vasemmisto puolusti eduskuntaa ja parlamentarismia. Nyt osat ovat kääntyneet toisinpäin. Tenniläkin julmistelee presidentin vallan riisumisesta!

Minä vaan luen tätä Meriluotoa. Kotimaa kuin mies on yllättävän hyvä ja aito sotalapsen sielunmaiseman kuvaus. Näitä on sittemmin tullut paljon lisää, mutta tämä kuvaus kaartuu Elinan myöhempään ikään saakka, myös kepeän ironisesti.

Ilmari Hakala soitti hyvässä asiassa ja ällisteli hänkin Hesarin kummaa arvostelua Jylhä-kirjasta. Suunniteltiin reissua Taipaleenjoelle, Ilmari ne paikat tuntee jos kuka. Kirjamme sai hyvän aukeaman Suomen Kuvalehdessä, joten ei surra.