Kyllähän ystävät varoittivat, että Kansallisen Platonov on kamala eikä kestä katsomista, mutta se kai juuri alkoi kiinnostaa. Kuinka Tšehovista niin kammottava on saatu?

Meninpä uhallakin, kun Marjalle tuli naisvieras ja saatoin poistua häiritsemästä heidän tunnustuksellista keskusteluaan.

Vähän kauhisti, kun kuulin että se on neljä tuntia. Suunnittelin jo livahtamista väliajalta, jos esitys ylittäisi kestokyvyn. Mutta aina ystävällinen päävahtimestari Jouni Jutila kehui jo etukäteen esityksen sellaisiin korkeuksiin, että huomasin kaikki pakoaikeet turhiksi.

Ja kyllä sen katseli, osin jopa kiinnostuneena. Alkupuoliskon varsinkin. Se on nuoren Tšehovin säälimätöntä itserippiä, kuvaus ylimielisestä ja itsekeskeisestä naissankarista, johon kaikki naiset vain rakastuvat eikä mies voi sille mitään. Joitain tuttuja provinssin antisankarin piirteitä siinä häämötti.

Mutta esitystyylien muodikas yhdenmukaisuus alkaa jo kyllästyttää. Miksi pitää olla tämmöiset rumat telineet lavastuksena (kuten Svenskanissakin), miksi sekalainen puvustus aikakaudesta toiseen riipottaen (kuten Svenskanissa) – ja miksi herran tähden pitää jatkuvasti plutia siinä lätäkössä jalat märkinä ja toiset välistä rähmällään ja uppisukelluksissa? Näin tiheästi käytettynä alkoi todella rasittaa.

Hyvien näyttelijäin on kai suostuttava kaikkeen. Antti Luusuaniemi on jäntevä Platonov, Mi Grönlund upea nainen, puheilmaisua myöten. Uusia naisia muitakin. Ja kunnon veteraaneja siellä Ismo Kalliosta alkaen. Kyllä heitä katseli ja kuunteli.

Ymmärsin niitä, jotka poistuivat väliajalla. Loppujaksossa melodraama karkasi käsistä. Tuli tahatonta tai tahallista komiikkaa raivoisiin loppuselvityksiin. Vähemmälläkin olisimme ymmärtäneet.

Mutta kuten päävahtimestari Jutila tähdensi, Moskovassa tätä on näytelty kahdeksan tuntia ja tässä sentään puristettu neljään tuntiin. Kiitos siitä, D. Hare ja M. Baran.

Tšehov -valmennus tähtää tässä edelleen moskovalaisten Lokkiin. On kulunut 47 vuotta siitä kun elin Kaliman unohtumattoman Lokin tässä samassa salissa, nyt se tulee vierailuna Kaupunginteatteriin. Sitä odotellessa sopii lueskella vaikka Tšehovin kirjeitä Martti Anhavan huolekkaana toimituksena.