Harry Järv sai hyvän nekrologin Hbl:ssä, minustakin hän oli esikuvallinen kirjallisuuden ja tutkimuksen moniottelija. Järvin teos Konst är kvalitet oli aikanaan tärkeä virike Sillanpää-tutkimuksissani; yksi essee siinä näytti Sillanpään vahvan aseman Ruotsissa jo kauan ennen Nobelia.

Mutta mehän lähdimme junalla Tampereelle niin kuin herra ja rouva ainakin. Juna kulki ajallaan ja päästiin Tampere-taloon katsomaan ja kuulemaan vuoden ensimmäistä ensi-iltaa, The Sound of Music. Juuri tällaista viatonta ja puhtoista ja helposti sulavaa katkaisua kiivas kirjoittaminen nyt kaipasikin.

Kaimani Panu Raipian ohjaama esitys oli laatuviihdettä ilman muuta. Lapset olivat erinomaisia, koko joukkue tasainen ja varma. Maria Lund on suloinen, vaivaton, laulaa kauniisti ja näyttelee hyvin. Mitä muuta voi toivoa. Marjan mielestä hän oli parempikin, eloisampi kuin kalvea Julie Andrews elokuvassa. Jukka Leisti piti kapteenina koomikonmölyt mahassa ja toimi kurinalaisesti. Laura Jurkasta mahtava laulaja on kehkeytynyt, voisi hyvin siirtyä oopperaan.

Jos joku kriitikko sanoo, että draamallisia vastakohtia oli vähän loivennettu ja esitys oli liiankin luistava ja käänteet kovin helppoja, niin sitäkin kantaa voi kyllä ymmärtää. Mutta lavastus oli hieno, orkesteri soitti hyvin, kuuluvuus oli loistava ja koko juttu oikein antoisa vuoden aloitus.

Rattoisaa oli tavata monia tamperelaisia tuttuja pitkästä aikaa. Tampere itsessään oli lumoavan huurteinen satukaupunki sisämaan usvaisen pakkasen kohmeessa. Illastimme Mylläreissä, missä palvelu oli joutuisaa ja ystävällistä. Ja heilahdimme viimeisellä juoppojunalla kotiin yhdessä Katja ja Tauno Äijälän kanssa varsin vilkkaasti keskustellen. Kuulimme että Marian isä oli vastikään kuollut: miten upeasti hän silti keskittyi ilakoivaan rooliinsa. Vähän jo ennakoitiin samalla Ilmajoen ensi kesän oopperaa Taipaleenjoki, jota Tane on ollut ideoimassa. Sen merkeissä toimitin Jylhä-kirjan tänään Helena Juntuselle ja Tuomas Parkkiselle. Kohta kova ruljanssi alkaa.