Johan alkoi juhlavasti päivä. Suomi teki sen ihmeen, että nousi alakynnestä voittoon pronssimatsissa. Minulle nämä aamuyön tunnit ovat sopineet edelleen loistavasti nojatuoliurheiluun, kun muutenkin kuhkin varhain valveilla. Nyt on riittänyt lisäksi ohjelmaa.

Eilinen naisten hiihtokin oli hyvässä muistissa. Mutta miesten puolelta ei sitten tullut minkäänlaista ilon aihetta. Kuinka suksi on päässyt näin takkuamaan? Ruotsi ja Norja lennättävät miehiään valtaisaan vetoon, mutta meidän poika on iloinen päästessään parinkymmenen joukkoon. Hyvin kulki mutta vauhti ei riittänyt.

Pian voidaan hyvästellä nämäkin murheet ja siirtyä päiväjärjestykseen. Tarjosimme Järvelinin tehoparille lounaan kiitoksena hienosta ponnistuksesta Viehätyksen jälleenkunnostamiseksi. Putkitaiteilun lasku on tosin mahtavaa luokkaa, mutta siitäkin on selvittävä. Pääasia että talo on taas kunnossa ja entistä ehompi. Kevättä kohti mennään ja uusiin seikkailuihin, pakkanenkin putosi suojalukemiin. Kattojen lumikerrostumia tarkkailen hiukan huolissani.

Ai niin, eilen kajautettiin Marssilaulukin vielä kerran tuolla keskuskoulun juhlasalissa, eräänlaisena valmistautumisena Ilmajoen vierailuun, josta on ennakkokysynnän perustella tuleva muistettava loppunousu sillanpääläiselle oopperajylinälle. Ja sitten kesällä jatketaan Taipaleenjoen tunnelmissa.