Vähän hätkähdin, kun sain viestin että Aila Meriluoto on käynyt vielä WSOY:llä katsomassa kirjan kannen ja jotkut kohdat vedoksista, mutta ei sieltä sitten singahtanut kuin muutama ihan pieni korjausvaatimus. Joten nyt se opus todella purjehtii auktorisoituna painoon. Mikä helpotuksen henkäys.

Täällä maalla on ollut ihmeellistä ponnahtaa aina aamuisin kantohangille sujuttelemaan kohden nousevaa aurinkoa, mutta tänään menikin jo pilveen. Lämpötila alkaa nousta. Ehkä nämä talven ilot pikkuhiljaa väistyvät. Talitintti pyrähtelee virkeänä pönttöön. Kevään korvalla ollaan.

Hämeenkyrössä käydään kovaa keskustelua kuntaliitoksista. Aika myöhään on havahduttu. Tampereen ja Ylöjärven suunta näyttää vetävän, ja huomattavan luonteva Viljakkalan ja Ikaalisten yhteys on jo kauan sitten onnistuttu söhrimään. Nokiaan liittymistä ei kukaan näytä oikein tosissaan kannattavan, vaikka sinne kilisevät jo terveydenhoidon budjettivarat. Näin sekoitetaan palveluiden ja talouden nimissä vanhat kunnon kuntayhteydet, tuottaneeko tämä myllerrys sitten lisää onnea ihmisille. Ainakin byrokraateilla riittää reipasta puuhasteltavaa.

Katselin illalla taitoluistelua. Mihin kaikkeen ihminen pystyykään. Tämä on taidetta ihan siinä kuin baletti.