Suomen evankelis-luterilainen kirkko on saanut älykkään, humaanin ja laajasti sivistyneen arkkipiispan. Tästähän saatoin vakuuttua jo aiemmin ja viimeistään, kun luin Kari Mäkisen kirjoittaman arvion kirjastani Unio Mystica Suomen kirkkohistoriallisen seuran vuosikirjasta 2009. Se on tähän saakka ehkä paras ja asiantuntevin arvostelu, olihan Mäkisen väitöskirjan aiheena kulttuurin ja uskonnon suhteet Tulenkantajien liikkeessä. On hienoa lukea maltillisen, asiaan perehtyneen kirjoittajan vilpitöntä, syvällistä pohdintaa kirjastaan. Hän oivaltaa hienosti elämäkertani puoliksi taiteellisen luonteen. Hänen ajatuksia herättävät varauksensa viittovat jatkotutkimuksiin, syventäviin ja tarkentaviin näkökulmiin. Tarttukoot toiset niihin. Tulevan arkipiispan arvostelu on huomattava kunnianosoitus tällaiselle elämänkerran kirjoittajalle.

Täällä olen kantavien hankien keskellä kiiluvassa pakkasessa Hämeenkyrön Viehätyksessä, ainoana seuranalaiseni vanha kissamme Sima. Hyvin viihdymme samassa porukassa. Kun Tyyne joutui sairaalaan, Sima sai palata omaan kotiin. Ikää kissalla on pian 20 vuotta, kuulo mennyt, mutta henki pirisee virkeänä ja askelkin nousee vielä hyppyyn.

Sitä paitsi minulla on töitä. Olen lukenut toista päivää Pirkanmaan kirjoituskilpailun mittavaa ja yllättävän tasokasta novellisatoa. On siinä hiukan turruttavaakin urakkaa, mutta moni juttu kirpaisee virkistävästi. Vaikea on näistä aikanaan voittajia valita. Aiheet ja otteet ovat niin erilaisia: sotamuistoista paikallisjuttuihin, parodioihin, pakinoihin ja hienosyisiin novelleihin.

Olen saanut palautteita Marssilaulun päätösvierailusta Ilmajoella,missä tuhatpäinen yleisö tervehti kansanoopperan muhkeita tahteja. Se oli varmaan paras mahdollinen finaali tälle yllättävän menestykselliselle kiertueelle. Yleisöä kertyi lähes 9000 saamani arvion mukaan. Ei yhtään hullumpaa kaiken runsaan tarjonnan keskellä.

Kävin Esson baarissa nakkikastikkeella, vilkaisin Aamulehteä: eikö siellä joku ollut tyytymätön Talvisotaseminaarin antiin, kun sitä tähän asti on kehuttu joka taholta ihan kohtuuttomiin. Hyvä tasapainotus. Johdonmukaista, Aamulehden vastarinta toimieni suhteen pitää horjumattomana.

Näin on talvisota päättynyt ja rauha palannut maahan. Vai onko? Meillähän on vielä Jylhä-keikkoja Vesan kanssa, ja Ilmajoellahan vasta lopullinen finaali nähdään kesällä, kun Taipaleenjoki räjähtää ilmoille.