Järkyttävä täräys Smolenskista, melkein koko Puolan johto kuollut lentoturmassa. Uusi Katyn, kuten konkari Lech Walesa luonnehti tuoreeltaan. Meitä tapaus kouraisee erikoisesti, kun Alma seisoo parhaillaan Varsovassa presidentinpalatsin edustalla ja lähettää viestejä tunnelmista. Kuuden päivän teatterifestivaali on peruttu. Tilanne tuntuu epätodelliselta, ihmiset ovat mykistyneitä. Seuraamme tiiviisti mitä siellä alkaa tapahtua.

Olisipa nyt Markku, Puolan ystävyysmies, jaksanut elää tähän saakka. Tai ehkä parempi ettei hänen tarvinnut tätä järkytystä enää kokea.

Suomen sohinat, Merisalon nauhat ja Tiuran tiuskaisut tuntuvat jotensakin pieniltä tämän rinnalla. Puolassa on pitkä suruaika, kaikki huvitukset peruutettu. Sopisi Suomenkin jollain lailla yhtyä tähän shokinomaiseen murheeseen.

Kävin vielä kerran Yrjönkadun uimahallissa ja törmäsin Viiskulmassa Höyry Häyriseen: no siitähän ei puoleen tuntiin liikuttu, on Höyryllä aina sen verran kerrottavaa. Sain pikakurssin Viiskulman talojen omistussuhteista ja tarinarykelmän urheilutoimituksen legendoista, Tiilikaisesta ja Noposesta. Oi niitä aikoja.

Ihmisten puolue pitää kutinsa, taitavasti kuittasivat Tiura-jupakan. Uutisvuoto ei jaksa enää vetää, mutta Kristiina Halttu oli kiva nähdä pitkästä aikaa. Eilen juttelimme Eeva-Liisan kanssa viinin äärellä, kevät alkaa voittaa. Edessä vilkas tapahtumaviikko.