Himmeän hienostuneita sadepyhiä. Harsomainen sumupilvi leijuu maiseman yllä. Luonnossa käy lupaava kihinä.

On lupa lukea, miettiä, katsella elokuvia, vetää henkeä. Ja nauttia leivinuunissa kypsytettyä lammasta. Levollinen pitkä pyhä, ei mitään paineita.

Poikani Vilho kävi tervehtimässä meitä, samoin vihkipappimme Ari Kirstinsä kanssa. Ari on lähdössä Sveitsiin Waltari-seuran matkalle, jota Päivi Istala hallinnoi intensiiviseen tyyliinsä. Hauska kuulla sitten kuinka reissu sujuu.

Valmistaudun pikkuhiljaa vastaväitökseen ja kirjakin tulee julki kuun puolivälissä, joten matka jää. Kerätään voimia koetoksiin.

Tärkein luottamustoimeni, Huusarin-Mäkelän taloyhtiön tilintarkastajan tehtävä tuotti taas muhkeat pidot lauantaina. Saimme tutustua Ikaalisten Omalla Tuvalla 1930-luvun Pispalasta valmistettuun pienoismalliin, hieno työ, Lauri Viidan kuvailema Luojan palikkaleikki kirjaimellisesti. Se on tulossa kokonaisena Vapriikkiin.

Alaa al-Aswanin Yacoubian-talon tarinat (WSOY 2009) on viime aikojen lukuelämyksiä, säälimätön kuva egyptiläisestä yhteiskunnasta kaikkine korruptioineen, kaksinaismoraaleineen ja islamistien aktiviteetteineen: al-Aswani on Naguib Mahfouzin kertomaperinteen väkevä jatkaja, Punaisenmeren matkalla alkanut kosketus täydentyi vasta nyt pyhien hiljaisuudessa.

Vanha Bogart-leffa sunnuntaina askarrutti psykologisena kirjailijakuvauksena; kuinkahan paljon alkuperäistä romaania oli siinä muutettu? Ei mikään tavanomainen jännäri. Francon aika tiivistyy ja löytää uusia kulmia ajankuvaan ja muistuttaa aika monessa suhteessa al-Aswanin kuvaamaa egyptiläistä poliisivaltaa.

Alma on lähettänyt edelleen hauskoja viestejä Puolasta, kuinka voimallisesti siellä pääsiäistä vietetään. Kärsimysnäytelmä Poznanissa lyö monin verroin näköjään laudalta vaisun Via crucis-perinteemme Helsingissä.