Kun aprillipäivä osuu tällaiseen kohtaan, ei nyt tehnyt mieli keksiä mitään pilaa edes Marjan kiusaksi. Sitä paitsi niitä on vaikea keksiä, siis kyllin hauskoja ja uskottavia.

Outoa on olla kotona Villa Viehätyksessä, missä ei enää kuulu kissan tassujen rapsutus, ei loikkaa kissa syliin kehräämään kun istun keinutuolissa katsomassa telkkaria, ei loju enää silmiä hivelevän rennoissa asennoissa sohvallamme. Tähän Marja lisää, että eipä haise enää kissan pissa eikä näy lammikoita nurkissa tai sängynpeitteellä. Totta on, että Sima-vanhuksen elämänhallinta alkoi jo siihen mittaan rapistua ja kulkukin vähän vaikeutua, että veimme sen nukutettavaksi sopivasti hiljaisella viikolla. Alma, joka kissan meille aikoinaan pentuna toi, muistutti Puolasta, että Sima olisi täyttänyt 19 nyt 5.5. tänä vuonna. Olihan siinä jo kunnon kissalla ikää ja elämää kylliksi. Kevyttä matkaa vain kissojen yläville hiirimaille.

Pääsiäinen on usein tv-tarjonnan juhlaa, niin tänäänkin. Katsoimme sekä Piafin rujon kaunista elämänkaarta että välissä Hamsunin raisuja nuoruudenvaiheita, molemmat erinomaisia henkilökuvia. Hamsunista (FST) tulee vielä pari osaa. Meillä joku luulee, että Hamsun on unohdettu klassikko, natsismiinsa kuopattu, mutta hyvät biografistit ja muutkin tuntijat uumoilivat dokumentissa, että Hamsunin aika on vasta tulossa, ja siihen uskon minäkin.

Onnea muuten Sofi Oksaselle uusimmasta palkinnosta, hienoa kerrassaan. Kun katseli hänen koko sivun kirjamainoistaan tänään Hesarista, saattoi jo ounastella, ettei hän enää kanna suurtakaan kaunaa kustantajalleen teoksensa huonosta markkinoinnista…