Mika Waltari -seura järjesti toisen kerran keväisen keskustelun Villa Kivessä, aiheena nyt Kirjailija ja nainen. Korostettakoon että minä en tuota keksinyt, mutta puheenjohtajaksi jouduin. Yleisöä ei tullut sellaisena ryntäyksenä kuin viime keväänä (aiheena silloin inspiraatio), mutta sadeiltana silti sali sopivasti täysilleen.

Leppoisastihan se meni. Leena Laakso kaskuili Mikan naissuhteista, Hannu K. Riikonenkin oli huomattavan perehtynyt Olavi Paavolaisen luvuttomiin naissuhteisiin ja vasta Suvi Ahola pureutui kirjailijan tekstiin, Haanpään naishahmoihin samalla tuoreella löytämisen ilolla kuin taannoin Jukka Sarjalan juhlaseminaarissa.

Mitään mullistavaa uutta emme varmaan keksineet, mutta tulipa kertailtua keväisessä tunnelmassa näitä eroottisia elämyksiä. Olivatko kirjailijat koskaan onnellisia rakkauselämässään? Vai riittikö heille kirjoittamisen tuoma tyydytys? Oliko naisten paras osuus innoituksen lahjoittajina? Tällaisia lopuksi pohdimme. Uskollisten vaimojen osuus oli monesti ratkaiseva, siinäkin OP jäi vähän hunningolle. Ei häntä Hertta Kuusinenkaan pystynyt kannustamaan uudelleen kirjoittamaan. Yllättävin otaksuma: oliko Kurjensaarella ja Paavolaisella suhde? Ja millainen.

Puolestani siteerasin Waltarin puhetta Paavolaisen 50-vuotispäivillä 1953, siinä naisiin melko uskaliaasti viittaillaan. Hauska puhe on painettu Vallattomaan Waltariin.

Eiköhän Waltari-seura tämän myötä laskeutunut hyvillä mielin kesäteloille.