Kylvetty kasvimaa ja perunat! Tulkoon helteen jälkeen sateet.

Pekka Tuomisto piti syntymäpäivät nuoruutensa areenalla Hämeenkyrön Mäntylässä. Kuinka ollakaan heti sen jälkeen, kun Liisa Hyssälä oli nimitetty vanhaan virkaansa. Pekan nimitys aikanaan ei herättänyt mitään poliittista pulinaa, mutta median hampaat Pekkakin sitten sai tuntea niskassaan. Mutta selvisi kurmootuksesta tyynesti ja tyylikkäästi.

Muistan kuinka Pekka toi Kelan hallituksen tutustumaan Sillanpään maisemiin, ja minä sai toimia oppaana. Musta virka-auto haki portilta illalla Rosendahliin rapuillalliselle. Voisiko sellainen enää toimia nykyisinä kireinä aikoina?

Illalla saunoteltiin vuorostaan Kaunon ja Aunen luona Ylöjärven (!) Inkulassa. Piti pidettämän syksyisen Marssilaulun loppukaronkkaa, mutta siitäkö paljon puhuttiin, vaikka Sina ja Maila olivat kunniavieraina ja laulajamestari Taskisen Markkukin porukassa. Sen sijaan järkytyin hiukan, kuinka vastakkaiset käsityksemme Kaunon kanssa ovat kyröläisen kulttuurielämän historiasta ja vähän nykyisyydestäkin. Niin paljon kuin olemme sentään yhteisissä hommissa kastuneet alkaen suvesta 1972. Kauno johtaa tiheillä lehtijutuillaan täkäläistä itsenäisyyspuoluetta ja hyvä niin, mutta ketkäs koko kuntaruljanssin panivat liikkeelle: Kepun ministerit Manninen ja Kiviniemi. Sinnittele siinä sitten, Kauno poika.

Edelleen olen sitä mieltä, että Häkämies on jo nyt tehnyt suuren palveluksen Hämeenkyrölle pannessaan seisovat vedet kunnolla liikkeelle. Kaunokin on terhentynyt parhaaseen taisteluvireeseensä, monesta muusta suunsoittajasta puhumatta.