Tänään jaettiin Pirkanmaan kirjoituskilpailun palkinnot Tampereen Metsossa. Lupaavia lahjakkaita kirjoittajia, tasainen kärki ja tasokas kilpailu. Yhä taitavammin kirjoitetaan, mutta täysin omaäänistä kykyä ei hevin erota. Kärki olisi voinut olla laajempikin. Arjen kuvaus ja dekkarinomaiset käänteet hallitsevat. Jokin huumorin pirahdus edes ilahdutti, nyt semmoista löytyi Hämeenkyrön Lavajärveltä, Hanne Mälkin novellista ’Hissi’. Vahvat kirjalliset perinteet täällä siis saivat tulevaisuuteen viittovaa jatkoa.

Kaksivuotinen luku-urakka ohi, hauska oli tuomaroida varsinkin ihanien naisten Tuija Välipakan ja Katariina Romppaisen kanssa. Outi Viitasalo paimensi meitä lämpimästi ja jatkuvilla tiedonannoilla.

Eilen pujahdin myös Tampereelle, Mummon kammariin, missä innokas kuulijakunta kallisti korvaansa Aila Meriluodon merkillisille seikkailuille. Arja tarjosi palkkioksi lounaan Coussiccassa, jonka maksa Pietarin malliin on maineensa veroinen.

Täällä Kyrössä käydään kuumenevaa taistoa kuntaliitoksesta, minuakin haastettiin tänään mielenosoitukseen valtuustosaliin eteen, mutta onneksi olin estynyt tuon palkintojenjoen vuoksi. Hämeenkyrön nimestä, maineesta, perinteestä olisi valtavan sääli luopua, mutta mikä onkaan sisällöllinen tilanne? Seuraan ottelua toistaiseksi ulkopuolisena tarkkailijana, hahaa.

Kevään tärkein ponnistus tapahtui silti saunarannassa: Taunon kanssa heilautettiin lip lap laituri taas järveen. Hyinen ja hikinen homma luonnisti hyvin, kiitos Taunon tanakan johdon. Tämä on suven alku, pian lämpenee ja riemujen aika repeää.