Sastamalan Gregoriana kuljetti tuhannen vuoden taakse, abbedissa Hildegard von Bingenin musiikilliseen näkyyn Ordo Virtutum – Hyveiden saatto. Vanha vihkikirkkomme tarjosi parhaan näyttämön ja akustiikan kirkkaalle aikamatkalle. Brittiläinen Vox Animae -vokaaliyhtye lauloi taivaallisesti kuin enkelikuoro, hyveet taistelivat voitokkaasti uhkaavaa paholaista, ponnekasta Jussi Lehtipuuta, vastaan. Hauska oli seurata käsiohjelmasta vähän jo rappeutunutta keskiajan nunnalatinaa, jonka tekstitys tosin loppui kesken ennen kantaatin finaalia.

Kohottavan kesäillan huipensi tarjoilu pappilassa: kahvin ja piirakan ohessa Hildegardin sydänviiniä sekä äly- ja hermopipareita. Sydän paremmassa kunnossa kuin aikoihin. Gregoriana on kesän kulttuuritapausten ehdotonta eliittiä. Parkkitiloja sentään löytyi, vaikka tungos kirkossa tuntuu vain vuosi vuodelta tiivistyvän.

Muuten levollista suven viettoa, pientä seurustelua, lasten ja lapsenlapsen kyläilyä, saunomista ja nimipäiviä, mikäs tämän rattoisampaa. Ja ensi viikolla helteet hulmahtavat uudelleen, ihanaa.

Hesarista voi havaita, että nuori voima jyllää niin Yhdysvalloissa kuin Venäjällä. Edellisessä syntyvyys nousee kohisten, jälkimmäinen kouluttaa uutta Putin-nuorisoa terästysleireillä. Toisaalta toivorikasta, toisaalta pelottavaa. Mitä uusi terästynyt nuoriso voikaan saada maailmassa aikaan? Ei kai vain edellisen vuosisadan kaltaisia aktioita.