Eija Vilpas ilahdutti tv-väläyksessä valitsemalla kesälukemiseksi myös Sillanpäätä! Tämä alkaa olla tuiki harvinaista. Koskahan Sillanpäätä on viimeksi käsitelty missään tv- tai radiojutussa, joita sentään tulee kirjallisuudestakin. Kertaakaan en muista Sillanpäätä valitun jonkun kesäohjelman teemakirjailijaksi. Hänhän on vain suven vivahteiden paras kuvaaja suomen kielellä, myös tunnetuin kansainvälisesti.

Vaan eipä ole tilanne kummoinen kotipitäjässäkään. Rovasti ja kirjojenkerääjä Ari Suutarla on jälleen jyrähtänyt ja ihan aiheesta, sekä Hämeenkyrön Sanomissa että Aamulehdessä. Sillanpäätä hoidetaan vasemmalla kädellä, vastahakoisesta velvollisuudesta. Nyttemmin sekin hiipuu, keskeinen museo Myllykolu on kiinni koko kesän. Kunnanvaltuutettu Kirsti Pohjankuru ehdottaa kesäteatterin siirtämistä jonnekin keskemmälle, Myllykolu on ”liian korvessa” ja sitä paitsi teatterin ja museon symbioosi on hänen mukaansa aikansa elänyt. Sinänsä realistinen havainto mutta:

Ainutlaatuinen symbioosi juuri on ollut Myllykolun vahvuus, mutta se on tietoisesti työnnetty syrjään ja tahdottu purkaa. Siitä on haluttu kesäteatteri muiden joukkoon ilman mitään omaa tai erityistä luonnetta. Oma haaveeni valtakunnallisesta Sillanpää-näyttämöstä hautautui Hurskaan kurjuuden maailmankantaesityksen jälkeiseen hajaannukseen. Ei ollut enää mahdollisuuksia, ei pelivaraa eikä kasvupohjaa.

Minun olisi muuten vaikea kuvitella, että Nurmijärvellä joku toteaisi Taaborinvuoren ja Aleksis Kiven symbioosin aikansa eläneeksi tai Urjalassa huomauttaisi, että eiköhän Väinö Linnaa ole nyt jo käsitelty täällä liikaa. Pentinkulman ja Linnan symbioosi purettava!

Kuuntelin tuossa Gustaf Hägglundin syntymäpäiväohjelmaa, jollaista Seppo Konttinen juontaa vähän huitelevaan tyyliinsä. Muistuivat mieleen Hägglundin muistelmat, joita kuuntelin kenraalin itsensä lukemina autossa Ilmajoen reissuilla. Suorapuheista ja melko omahyväistä, mutta kiintoisaa kerrontaa puolustuksen ja kriisinhallinnan eri lohkoilta; varsinkin jälkimmäiset kokemukset avasivat uusia näkymiä. Puolustusvoimien kansainvälistyminen tuli hyvin esiin, siinä GH kärkijoukoissa. Nyt seuraan toimia Afganistanissa vähän eri mielellä kuin aikaisemmin. Täysi sota on lähellä, sellainen tarjoaa turhautuneille paperisotilaille konkreettista kokemusta. Hillary Clintonin antamaan poistumisaikatauluun on vaikea uskoa.

Meidän pikkuiset voi- ja lapsikiistamme Venäjän kanssa ovat silkkaa kesäviihdettä näiden rytinöitten rinnalla. Kuinka hassua katsella Halosta ja Medvedeviä leppoistelemassa Kultarannassa: mikä tyylinvaihdos Kekkosen ajoista ja Koivistonkin. Kuka olisi uskonut, että mahtavasta Neuvostoliitosta tulee tämmöinen nallekarhu, tosin arvaamaton.