Matkalla Helsinkiin sopi poiketa Nurmijärvellä Taaborinvuorelle. Esitysvuorossa Selman juonet, tuo Kiveltä kesken jäänyt hulluttelu, jonka tuotin aikoinani MTV-teatteriin Ilpo Tuomarilan täydentämänä ja Seppo Wallinin ohjaamana. Konradia näytteli silloin Hannu Huuska, joka nyt oli sovittanut ja ohjannut saman teoksen ulkonäyttämölle.

Siinä olikin ollut levittämistä, kuoroa ja kylpyiltamaa hyväksi käyttäen, mistä taas oli seurauksena alkuperäisen juonen katkeilu. Eihän se nyt kummoinen juoni olekaan, parhaiten eläisi ehkä speksinomaisena liioitteluna pienellä näyttämöllä. Urhoollinen yritys Hannulta. Hänellä oli sentään kelpo kykyjä käytössään, varsinkin itse Selma eli Maiju Jalkanen ja toinen tyttö Thekla, Tuia Palonen. Molemmat lauloivat kauniisti. Miesten puolella herätti huomiota reipas Konrad, Marko Tikkinen.

Kaikenlaista Kivikin kirjoitteli, tasoeroja löytyy. Selman juonissa irvaillaan trendikkäitä vesihoitoja, joita Kivi itsekin kokeili, ilmeisesti tuloksettomasti. Väkeä olisi mahtunut laakeaan katsomoon puolta enemmän. Törmäsimme yllättäen Eeva-Liisaan ja Iirikseen, muistelimme kuinka täpötäysi oli tämä katsomo entisissä Kivi-juhlissa silloin, kun minäkin vanhempien mukana pääsin katsomaan Vilho Siivolan ohjaamia Nummisuutareita 50-luvun lopulla, Eskona unohtumaton Juhani Nuotto.

Jotakin pitäisi Taaborinvuorelle tehdä, mutta Selman juonet varmaankin jatkaa toistaiseksi. Ja saa jatkaakin eräänä hupaisana Kivi-kuriositeettina. Ne monimuotoiset taidekimpaleet voisi kaikessa hiljaisuudessa siirtää jonnekin rauhaisiin sisätiloihin.

Katselimme vaihteeksi Sepänkadulla MM-finaalia, josta kehittyi melko mälsä ja väkivaltainen peli huipentuakseen jatkoajan viime minuuteilla. Espanja epäilemättä ansaitsi voittonsa (ja Marja veikkausvoittonsa), mutta kuinka toisenlainen olikaan esityksensä Saksaa vastaan. Eilinen pronssiottelukin oli juhlaa tähän tahkoamiseen verrattuna. Mutta pääasia, että kisat viimein päättyivät. Hyvin hoidettu, kiitos ja kunnia Etelä-Afrikalle.