Huuhdottiin savusaunassa Sastamalan hiet ja pölyt eilisiltana Vesan kanssa, Janekin siinä loikoi impivaaramme tunnelmia tunnustelemassa. Kansainvälisen Savusaunaklubin varapuheenjohtaja Pentti Hakala oli lämmittänyt saunan priimakuntoon ja sidellyt vihdan maailmanmestarin malliin. Kelpasi siellä sitten vihtoa, makeita löylyjä valaa ja lämmenneissä vesissä uiskennella.

Katseltiin Argentiinan musertavan murheellinen tappio ja vielä Espanjan huiman täpärä voitto ja muisteltiin aamuyöhön saakka vanhoja aikoja Kirjallisuuden laitoksella Liisankadulla. Vasta aikojen päästä huomaamme, kuinka persoonallisia tyyppejä siellä loikki kirjallisuutta tutkimassa. Nauru maittoi, voin vakuuttaa.

Kun vieraat pitkän parvekeaamun jälkeen vierivät tielle, emme vieläkään hellittäneet. Satumaisen kauniissa hellesäässä astelimme Töllinmäen kesäpäivään, missä pohdittiin Anton Tšehovin merkitystä viimeksi Ikaalisten Tuomarintalon pihateatterille, jonka Kirsikkatarhasta Jussi Niinenmaa ja Matti Huusari kertoivat kiintoisasti ja seikkaperäisesti, minäkin vähän Antonista ja omasta suhteestani pakinoin. Matti tuntui oikein syttyneen tästä teatterituottajan uudesta roolistaan. Hauskan kotoisa Sillanpään Seuran tapahtuma Töllinmäessä pysyy henkevästi hengissä. Ihmeellisen harvinainen puukin istutettiin pihapiiriin.

Mutta kun illallakin seurailimme Ikaalisten Kylpyläteatterin heppoista laulujuttua (Juicen viisuista värkätty), oli uudelleen nostettava hattua Kirsikkatarhan (minulle se on kyllä ollut puisto) kunnianhimoiselle yritykselle, jonka näimme ilmeisen keskeneräisenä ensi-illassa – siksi kiittäviä kommentteja siitä on myöhemmin tullut. Toivomme hartaasti jatkoa Tuomarintalon Tšehov-perinteelle!

Kylpylän baarista saimme lisäksi kelvottoman kuivan ja mauttoman mukamas ”Margherita-pizzan” (ilman edes oikeita työtarpeita), joten tällä kertaa mainion Ikaalisen Hämylän kaupunginosa tuotti karvaanhilpeän pettymyksen. Vaan kesä jatkuu, kesä.