Oli asiaa Ruovedelle ja samalla poikkesin Muroleessa. Hieno käynti!

Ensinnä kanavan miljöö tekee edelleen vaikutuksen, melkein herää eloon Kassilan Elokuu, joka on siinä filmattu. Sundvallin valkea huvilakin on yhä paikoillaan.

Noitakäräjien aikaan Vinhan kirjakaupassa tapasin Jussi Salmen, joka kertoili kiintoisia juttuja Lauri Viidan ja Aila Meriluodon oleskelusta Muroleen Majasaaressa 50-luvun alussa. Heräsi ajatus kuulla joskus lisää, ja nyt se toteutuikin korkojen kanssa. Jussi oli vastassa kyläkaupan pihassa, ja siitä lähdettiin hänen kotiinsa kahville ja siitä edelleen itse sinne Majasaareen soutuveneellä. Sain nähdä varsin alkuperäisen tuntuisen huvilan ja miljöön, missä runoilijat pari vuotta sinnittelivät. Ilmeni että saari oli varsin lähellä mannerta eikä siellä nyt niin eristettyinä eletty kuin joistain kuvauksista on voinut ymmärtää. Salmen talo oli tärkeä tukipiste.

Helppoahan alkeellinen talous ei tietenkään ollut. Aila ei ollut varsinaista emäntätyyppiä. Hän pysyikin enimmältä lasten kanssa saaressa. Paljon tarinoita on jäänyt elämään Viidan seikkailuista Muroleen kujilla ja kylillä ja vaikkapa Salmen talon saunassa, missä kaverinsa Väinö Linnakin vieraili. Näitä kuuntelin ja huomasin, että Aila-kirjasta jäi pois joitakin hauskoja vivahteita, mutta ei sentään ratkaisevia. Voihan näitä jossain vielä käyttää.

Viita-tietous vielä täydentyi, kun Jussi Salmi vei minut Olli Sorkkalan luokse kallion laelle. Osoittautui että Sorkkala oli osuuskassan johtajana tärkeä linkki Viidalle: sen kautta tulivat Moreenin rahat. Niiden turvin Muroleessa elettiin, Ailan Lasimaalauksesta oli jo viitisen vuotta aikaa. Aktiivisesti Viita osallistui kylän elämään ja lausui runojaankin joissakin juhlissa ja tilaisuuksissa. Ja opetti tietysti pojille kuulantyöntöä. Viita viipyi johtajan huoneessa vaikka kuinka kauan eivätkä muut asiakkaat päässeet, joten hänet oli ohjattava keittiön puolelle. Rouva Kerttu Sorkkala oli Viidan hyvä kuuntelija, jolle tämä tilitti tuntoja avioerostaan ja entisestä perheestään. Vähän hän ehti niistä käydessäni kertoilla.

Sain mukaani vankan Murole-kirjan, jossa on lisää juttua näistäkin aiheista. Samoin Yrjö Jylhän juuret Muroleessa ja Kekkosen kylässä saavat kirjassa valaisua. Ajelin Kekkosen kautta, hauskoja mutkittelevia maanteitä, kovin kaunista. Ilmeni että Sorkkala oli sukua Jylhälle, joten toiseenkin kirjaan olisi täältä pirskuttunut joitakin lisäpiirteitä. Elämäkerran kirjoittaja on aina enemmän tai vähemmän myöhässä eikä ehdi joka lähteeseen.

Elämäkerroista oli puhetta vielä illalla Kari Häkämiehen luona Hämeenkyrön Rantakaarella, kun viimeistelimme ajatuksia tulevaa (4.9.) seminaaria varten. Ohjelma on jo koossa ja julkistetaan ensi maanantaina. Laura tarjoili mainiota piirakkaa ja marjaisaa jäätelöä ja paimensi voimallisen oloista Veikko-poikaa. Kari kuului tehneen kirjallisia töitä helteillä ahkerammin ainakin kuin minä, perästä kuullaan. Kunnan asioita käsittelimme vähän, enemmänkin yleistä kyröläistä perinnettä, missä aina riittää ihmettelemistä, hyvässä jos pahemmassakin.