Aamulehti nostaa etusivulle elämäkertatapahtuman tai lähinnä Hannu Mäkelän osuuden, joka olikin kovaa tasoa. Näin fokusoituu Hannun Kivi-kirja, tulee esitellyksi samalla, kritiikkiä ei kai ole vielä näkynyt vai menikö ohi. Tietysti lehti olisi voinut edes mainita muustakin ohjelmasta, mutta hyvä näinkin, vakuuttavan startin sai uusi tapahtumamme.

Jatkoimme tilaisuuden arviointia Arin ja Kirstin kanssa naapurissa Auttiloiden tarjoamalla thai-lounaalla, kommentit myönteisiä. Aina kriittinen Ari Suutarlakaan ei keksinyt muistutuksia, äänentoistoakin pidettiin Koskilinnan kumisevassa salissa kohtalaisena. Pitkon nokkeluuksia juontajana arvostettiin, joskin liian raja oli ylittyä.

Samalla keskustelua Arin toimista Kirkon ulkomaanavun ja Abiliksen tarkastavana lähettiläänä; lähdössä taas Kirstin ja opaskoiransa Bellan kanssa Kirgisiaan tutkimaan kuinka vammaisten apu on mennyt perille. Mietimme Riston kanssa kuinka paljon liikuntarajoitteisten kauttaaltaan läpäisevät edut meillä ovat maksaneet vaikkapa rakennuskustannuksissa, mutta siitähän on epäkorrektia enemmän keskustella. Nautimme entisen kotini tunnelmasta ja Tarjan maittavista tarjoiluista.

Ari murjaisi eilen Koskilinnassa, kun joitain elämäkertoja arvosteltiin keltaisten lehtien tyylistä ja tirkistelystä: – Sattuneesta syystä minä en yleensä tirkistele. Antero Kekkonenkin haukkoi henkeään.

Muisteltu lähemmin myös eilisillan poikkitaidetta Sinan Pihkatapissa. Verna Kaunisto soitti ihmeellisesti Mozartia ja pohjalaisia repäisyjä viululla, aina iloinen Maila Böhm säesti, ja kitaristit Kimmo Kiviniemi ja Tomi Tolvanen veivät espanjalaisiin tunnelmiin. Tuija Piepponen esitti maalauksellisen performanssin ulkona hyisessä syyssäässä. Emäntä itse lausui runoa. Ohjelma jatkui varmaan yöllä, mutta mehän jo pikkuisen väsähdimme ja lähdimme ajoissa.

Tänä iltana oli hieno ohjelma Inhimillisessä tekijässä: Kosovosta lähtenyt Hetemajn sisarussarja kertoi kokemuksistaan pakolaisina Suomessa kerrassaan sympaattisesti ja lämpimästi, tasapainoisten ja kypsien ihmisten tavoin. Johan oli koskettava juttu. Tällaista sisarussarjaa ei löydy monta Suomesta. Hyvin arvostavasti ja ilmeikkäällä kielellä puhuivat jopa suomalaisesta kulttuurista. Ohjelmasta tuli myös kunnianosoitus heidän vanhemmilleen. Se tulisi lähettää uusintana kerran viikossa.