Alkaakin hienoinen nousu. Tarkistan juttuani ensi lauantaiksi, jolloin on se elämäkertatapahtuma Koskilinnassa. Silja Sillanpää ottaa yhteyttä, hänen on määrä haastatella. Varmaankin selviämme, kummallakin sen verran kokemusta.

Ja lämmitän taas Juhani Ahoa, kirjoitan kaksi uutta lausetta. Siitä se jatkuu. Romaaniakin mietin, kaikenlaista.

Luin Aamulehdestä, että Tampere-klubi etsii konkreettisia ratkaisuja nuorten syrjäytymiseen – keskustelemalla suljetuin ovi Tampere-talon uumenissa. Kiinnostavaa kuulla millaisia ratkaisuja ulkomaiset spesialistit keksivät Suomen oloihin.

Rakennan hyllyä draamakirjallisuudelle Kirjakkaan, sitäkin on kertynyt silloin teatterihistorioitten ja professuurin aikana. Sieniin edelleen kompastun. Mutta päivän pääsaalis nousee illalla verkosta, reilunkokoinen hauki.

Kaksi dokumenttia, mahtipontisen pitkitettyä: lordi Mountbattenin kaamea murha ja Marilyn Monroen terapiaistunnot ennen kuolemaa. Kun Irlantiin saatiin aikanaan rauha, kannattaahan Lähi-itäänkin aina yrittää. Marilyn ei jätä meitä koskaan rauhaan.

Lukemisista pitäisi kohta kirjoittaa, kirjasyksy etenee.