Alamme päästä mukaan kotimaan keskusteluihin. Päivi Räsänen oli äsken tv:ssä johdonmukainen: eikö moniarvoista keskustelua ole juuri se, että jokainen saa sanoa vakaumuksensa. Mitäs muuta varten ihmisiä sitten kootaan televisioon tuulettamaan? Nyökyttelemään korrektin yksimielisesti, niinkö.

Onkohan vahvistumassa uusi ahdasmielisyyden aalto. Sverige demokraterna eivät saisi olla niin väärässä kuin ovat. Eikä Räsänen saisi sanoa mitä ajattelee, koska on väärässä. Facebook-kansa kostaa ja klikkaa eroon kirkosta, jota Räsänen ei edes edusta. Kun vaalikeskusteluissa alkaa tulla lisää vääriä mielipiteitä, tuhannet varmaan klikkaisivat eroon valtiosta jos se olisi mahdollista. Onkohan mahdollista erota puolueesta klikkaamalla? Epäilemme täällä, että se on tehty vähän vaikeammaksi. Onhan puolue pyhempi instituutio kuin joku kirkko.

Urheilu on toinen mieliä kiihdyttävä asia. Urheilusta keskustellaan Jälkihiessä huomattavasti vilkkaammin ja räväkämmin kuin koskaan politiikasta tai kirjallisuudesta. Jälkiviisaat on unettava vitsailujoukkue verrattuna urheilukeskustelun spontaaniin draiviin. Kaj Kunnaksen kaltaisia tietorikkaita fanaatikkoja olisi kiva saada kulttuurin puolelle.

Siinähän sitä olikin aamun avausta, kun lehdet jäivät parin päivän ajaksi kääntämättä tänne maalle. Ja nyt juuri kuulen radiosta, mitä viisaita Matti Klinge on kirjoittanut Hesariin, jota emme täällä nyt näe. Mutta onhan täällä hyvin toimiva kirjastolaitos sentään.

On ryhdyttävä huoltohommiin ennen kuin talvi hyökkää niskaan. Eilen törmäsimme Sikomäen lenkillä Ingaan ja saimme spontaanin saunakutsun Järvelinille; sehän on vanha hyvä maalaiskylän tapa. Marja katseli vanhana kilpatanssijana tähtien askelluksia silmät killillään, mutta myöhemmin ehtoolla Isadora Duncanin tanssiura kiinnosti jo minuakin: hieno dokumentti vapaasta naisesta, mutta suhde Jeseniniin ohitettiin liian keveästi.