Ällistyttävän ohuelti lunta täällä maalla. Kun parin tunnin huhkimisen jälkeen olin kaivanut auton Tehtaankadun hangesta, viiletimme vapautuneina Hämeenkyröön emmekä enää Citikkaa takaisin tuo. Täällä on vapaus ja väljyys, hanget kohtuulliset nietokset.

Tapasimme kaupassa heti Kari Häkämiehen ja rouvansa Lauran ja kuulimme siinä ohimennen uutisen, josta pitäjä kohta taas kohisee.

Eilen jatkoimme samaa vauhtia Vaasaan, missä olin luvannut näyttää Marjalle pikkujouluilona sen Hbl:ssä kehutun Wasa Teaterin Allt eller inget eli brittien Full Montyn sikäläisen version, ja olikin se varsin hauska ja hienosti tanssittu esitys. Paitsi että loppukliimaksissaan sittenkin turhan kaino, inte var det allt… Siellä on tanssin taitureita pohjolassa, joista täällä emme kuule mitään. Vaikka nyt tämä langanpitkä Jakob Höglund, ihan ihmeellinen kumiukko ja koreografi siinä ohessa. Ohjaus oli Seija Metsärinteen.

Sää selkeni mennessä, punerva aurinko valaisi lumiset puut ja ajelimme pian täydellisessä pohjalaisessa postikorttimaisemassa. Kolmas huippukohta oli ateria Café Augustissa Hovioikeudenpuistikon varrella, käykää ihmeessä kokemassa iloinen palvelu ja loistava ruoka!

Ja tänään sitten matkan varsinainen aihe eli F.E. Sillanpään Seuran perinteiset joulukahvit isossa pappilassa, nyt kun Rauhamäki on iäksi menetetty. Haikeus siitä nousee vain kerran vuodessa, juuri joulukahvien aikaan. Mutta pappilassa on väljää ja valoisaa ja vaivatonta, ja ohjelma kulki hyvin. Kuulimme helisevää laulua ja soitantaa, ja seuran historiikkia kirjoittava Anna Ulvinen Tampereen yliopistosta kertoi työn vaiheista. Kun häntä kuuntelimme, seura alkoi tuntua suorastaan merkittävältä yhdistykseltä, niin paljon on sentään aikaan huhkittu 35 vuoden kuluessa. Muistelimme niitä alkuvaiheita Huusarin Matin kanssa, josta tuli ensimmäinen puheenjohtaja ja nyt kunniajäsen. Jussi isännöi ja Johanna emännöi, torttua oli kasapäin ja kaffeeta, ja lopuksi kuultiin oikein vaikuttava Taatan joulusaarna. Ne vain nousevat arvossa, saattepa nähdä.

Täällä pantiin vähän Viehätyksessä paikkoja kuntoon joulua varten, saunan tarkistin ja kirjavaraston ja Taunoa puhutin. Hänen mielestään Helsingissä on kaikkea kohtuuttomasti, on lunta ja kulttuuria ja ihmisiäkin, mutta sinne me tästä kumminkin taas painelemme – bussilla ja junalla. Vaikka kuulemme että lunta on siellä ryhdytty poistamaan poikkeustoimin.