Vesa Karonen oli taas oikeassa viime viikolla todetessaan Hesarin palstalla, että radiossa on mietelauseista pula. Maanantaina luettiin puolenpäivän aikaan jotain armeijanvastaista julistusta, joka tuntui kumpuavan 60-luvun kultaisilta vuosilta, ja tänään jotain muuta sosiaalisraporttia. Eikö mietelauseen tulisi sisältää ajatuksia, jotka kohoavat normaalin uutismössön yläpuolelle ja valaisevat ihmiselämän ns. ikuisia kysymyksiä. Tai ainakin avaavat aavistamattomia näköaloja, herättävät, sysäävät kuulijan ajatukset hetkeksi uusille raiteille.

Lukenut paksua möhkälettä, Matti Klingen mittavaa Iisalmen ruhtinaskuntaa (SKS 2006). Kesällä jo Matti vinkkasi, että kirjasta voisi olla hyötyä, kun tutkiskelen Juhani Ahoa. Totisesti onkin. Ahon maailma pappis- ja herännäistaustoineen valaistuu laajalla säteellä. Klinge saa Iisalmen kuulostamaan hengellisen elämän merkittävältä keskukselta. Tavattomat tiedot hän on kirjaan koonnut, näkee yhteydet ja syventää henkilöverkostot kohta kohdalta. Poimin kirjasta vain sen minkä tarvitsen, houkutus olisi lähteä laajemmille retkille.

Miten helposti joutuu asiantuntijaksi. Soitti Järnefeltin kulttuurisuvun jälkeläinen ja tiedusteli muuatta yksityiskohtaa Ahon lastuista. Hän oli saanut viitteen Klingeltä Hagelstamin kirjakaupassa. Kyse on lastusta, joka arvattavasti kuvaa Armas Järnefeltin ja hänen tulevan puolisonsa Maikki Pakarisen yhteiskonserttia. Antti J. Aho on näitä urhokkaasti selvittänyt, hänen kirjoittamastaan isänsä elämäkerrasta on paljon hyötyä, detaljien aarreaitta.

Matti, joka tuomitsi Donnerin Mannerheim-dokumentin, ei ollut Klinge, kuten muutamat ovat synkeinä arvelleet. Hänelläkin lienee kantansa, joka luetaan ensi syksynä päiväkirjasta.