Tulihan vuosiluku ihan oikein, siihen on totuteltava.
Alkaa Juhani Ahon juhlavuosi, ja sen avasin lukemalla teoksensa Heränneitä (1894). Hohhoijaa, sanoo joku, voisiko enää mitään museaalisempaa ja mielenkiinnottomampaa löytää. No jaa, ajatellaan niin että herääminen oli muodissa 1890-luvulla kuten oli taas 1970-luvulla ja pian uudelleen. Taannoin Arvid Järnefelt heräsi tolstoilaiseksi ja Aho kiinnostui tästä ilmiöstä, tutki perhekohtaisesti läheisempää pietismiä. Ei hän uskoon hurahtanut, vaikka suhtautuikin hyvin sympaattisesti tähän vahvaan kansanliikkeeseen, joka jätti pitkät jälkensä eikä ole kuollut vieläkään.
Ahon mielenmuutosta mietin, hänhän kiivaili ennen jyrkästi kirkkoa vastaan ja kuvasi pappeja kriittisesti. Heränneissä hän vaistosi jotain aitoa hengellistä nousua, jolle piti antaa arvoa. Me muistamme poliittisen herätyksen 70-luvulla, ja nyttemmin on herätty luontoon ja vegaaneiksi ja sukupuolineutraaleiksi ja sen sellaisiksi. Uusia herätysliikkeitä on syntynyt myös uskonnon elähdyttämissä joukoissa. Jospa heräisimme kaikki tavallamme uuteen vuoteen, uuteen reippaasen elämään…
Näitä pohdimme päivällä Annelin mainiosti laittaman lipeäkalan äärellä rovasti emeritus Hannu Lehtipuun residenssissä Kyröspohjan kylässä. Hannu kertoi muiston herätysjuhlilta vuodelta 1939, jolloin hän oli kahdeksanvuotias ja pääsi mukaan tarkkailijaksi isänsä kanssa. Silloin lapsetkin oli puettu mustiin lierihattuihin ja körttiin. Mikä muuten on körtti? No sen takin takaliepeen kolme liuskaa, halkioiden erottamat. Kuulemma karut asut ovat taas palaamassa herätysjuhliin.
Hämeenkyröstä on lähtöisin eräs erikoinen herättäjä, tämä Tapani Koivuniemi, puunjalostusinsinööri, joka on perustanut oman uskonlahkon ja sen periaatteisiin nojaaman firman. Siitähän on vähän hälisty HS-Kuukausiliitteen artikkelin jälkeen. Hannu tunsi hänen lähtökohtansa, ja Wikipediassa on aiheesta laaja selvitys. Me papit mietimme siinä jälkiruokaan päästyämme miksi täältä hyvästä Hämeenkyröstä sikiää kaikenlaisia hourupäitä ja originelleja ja huijareita. Muistimme että Minna Craucher syntyi siinä ihan lähellä Hannun taloa samassa Kyröspohjan mahtikylässä. Lisätään sarjaan Johan Bäckman, juuret meidän Vanajan kylässä. Tätä ilmiötä ei suorasanainen Ari Suutarlakaan kyennyt meille selvittämään, vilkaisiko minua arvioivasti?
Hannu esitteli Mauno Rosendahlin neliosaista herännäisyyden historiaa hyllystään, Arin mukaan jo melkoinen harvinaisuus, varsinkin kun ensimmäinen osa oli ruotsiksi. Rosendahl oli hänkin tietysti Hämeenkyröstä lähtöisin, tuolta mäen päältä Tuokkolan talosta. Toinen kansallinen herättäjä Yrjö Koskinen heilui naapurissa pappilassa, myöhemmin hän oli Juhani Ahon aatteellinen vastapeluri, kunnes herrojen näkemykset kansallisella sarakkeella lähenivät 1890-luvun lopulla.
Tulihan herännäisyyttä yhden päivän eväiksi. Mikä on seuraava kansallinen herätyksemme? Ilmastosta ei juuri nyt ole suurta huolta, päinvastoin siunaamme suotuisia talvisäitä tällä korkeudella. Ennakoimme että seuraava herääminen tapahtuu tärähtäen vaaleissa, kun perussuomalaiset panevat maan politiikan uuteen järjestykseen.
Illalla katsoimme Niskas-dokkarin viimeisen osan, joka vähän hajosi kuten ohjaajan elämäntyökin. Hieman murheellinen mieli siitä jäi, varhain katkesi Mikko. Muistan kuinka hän tuli vielä PoikaTuomis-seminaariimme 1989 ja kertoi silloin yhteiskoulun pihassa olevansa vakavasti sairas. Vielä hänellä oli tekeillä dokumentti Kekkosesta, joka ei valmistunut. Harmaaksi oli mennyt ennen niin tulinen Mikko Niskanen. Hyvät ja värikkäät muistot jäivät lyhyistä yhteistöistämme.
Petteri olisi voinut ottaa mukaan vielä sen kuvaukseni Mikon ja Kalle Päätalon ensimmäisestä kohtaamisesta, jota olin todistamassa. Kuinka jää alkoi sulaa miesten väliltä. Se lähti siitä, kun Kalle kehaisi juuri sitä talvista hevosajokohtausta Surmanluodeissa, sen aitoutta. Siitä kasvoi yhteisymmärrys, siitä lähti tämä Päätalo-savotta liikkeelle, Mikon viimeinen työ.
Donner kertoi Mannerheimista verkkaisesti, arvovaltaa tavoitellen. Oudosti hän leikkasi heti alkuosan lopussa kuolemaan, hautajaisiin, patsaaseen. Mitä hän näin varhaisella siirtymällä tavoitteli? Sitäkö että pysymme jatkossakin mukana. Katsellaan rauhassa edelleen.
Olihan täyteläinen Aapelin päivä, huokaisin sängyssä ja luin pätkän Jumalan nyrkistä, Frederick Forsythen tiiliskiveä Persianlahden sodasta. Hei, tämän ajan heränneitä ovat tietysti äärimuslimit, fundamentalistit kaikissa maissa. Jäljet pelottavat.