On ilmestynyt eloisa kirja heti alkuvuodesta, Aamu Nyströmin I. K. Inha. Valokuvaaja, kirjailija, kulttuurin löytöretkeilijä. Alaotsikon epiteetit kuvaavat hyvin Inhan monipuolisuutta. Aamuhan on meidän uuttera sihteerimme F. E. Sillanpään Seuran loistoajoilta ja vähän niin kuin (Marjan) sukulainen, joten kirjan valmistumista ja monia vaiheita on tässä jännitetty aikojen saatossa. Ja nythän kirja tuossa sitten komeilee Minervan kustantamana: hieno, rikkaasti kuvitettu ja elävästi taitettu opus, jossa riittää paljonkin tutkittavaa. Tässä jos missä voidaan vakuuttaa: kuvasuunnittelu tekijän! Aamu on noutanut omasta arkistostaan ennen näkemättömiä kuva-aarteita ja varustanut ne erilaisin vinjetein ja viittein, joten kirjan kulttuurihistoria täydentyy monelta laidalta.

&nbsp Vähän alaa seuranneena ja itsekin siihen osallistuneena voin vakuuttaa, että ei liene monta teosta, jota olisi yhtä palavalla rakkaudella ja antaumuksella tehty kuin tätä.

&nbsp Kun tämä on sukulaisen kirja sukunsa eräästä merkkihenkilöstä (muitakin siellä vilisee, arkkitehti Usko Nyström ja kumppaneita), niin kerronnan sävy on luonnollisesti familiääriä, tuttavallista, läheistä ja lähes ihannoivaa. Jotkut tyylin naivismit ovat kuin kedon kukkaset: Aamun perimmäisen idealismin heijastajina ne solahtavat kuvattavan ajan henkeen. Tuntuu että tässä kirjassa aurinko paistaa kaiken aikaa ja ihmiset ovat hyviä, ahkeria ja jaloja. Kukaties olivatkin. Suosittelen oivaa tutkimusmatkaa kulttuurihistoriamme ihmeellisiin saloihin.

&nbsp Totta kai sieppaan kirjasta päällimmäisenä sen, mikä koskee Inhan ja Ahon suhdetta. Heidän kummankin huimat pyöräretkensä, Inha puhui ”uljailusta”, Aho puolestaan ”polkupyöräraivoilusta”. Inha oli edelläkävijä, Aho seurasi perässä Saksaan ja Sveitsin alpeille. Kiintoisa on myös herrojen kirjeenvaihto Juhan historiallisesta todenperäisyydestä. Silloinhan Ahoa syytettiin Karjalan heimon häpäisystä, kun Shemeikalla oli se haareminsa rajan takana. Inha ilmaisee kriittisen kantansa yleistäen: ”Miehen ja naisen väli rajakarjalassa vielä on noin sanoakseni eetillisempi kuin muualla Suomessa.”

&nbsp Tähän on vielä palattava, aina voi löytyä uutta. Liitteet ovat ensi painoksauml;ivän esseistin aivoitusta! Kirjailija Tontti tahtoisi poistaa ruuan valmistuksen Suomen tontilta. Provokaatio voisi olla hauska, ellei se kuulostaisi ihan totiselta. Vain pinttynyt asfalttimies voi kuvitella, että maaseutu pysyisi virkistysalueena ilman asukkaita ja viljelystä. Kuka hoitaisi puskittuvat pientareet ja metsittyvät pellot ja tyhjentyvät maatilat? Kunta varmaan, suurilla varoillaan. Viljelijöiden perheet viedään betonireservaattiin. Palvelut paranevat veronmaksajien vähetessä. Näin sinkoilee intellektuaalinen oivallus maassamme.

&nbsp Real Madrid on kärsimässä Lyonia vastaan, mutta maaliton ensipuolisko ei innosta jatkamaan. Tuloksen näkee aamulla. Kuinka pyörryksissä onnesta olisinkaan ollut urheiluhulluuteni aikoina 50- ja 60-luvulla, jos tämmöiset matsit olisivat tulleet väreissä suoraan kotiin!