Tänään ajattelen Päiviä, joka viettää läksiäisiään SKS:ssa. Piti lähtemäni mukaan, mutta ihmeen ärhäkkä flunssa sekä pakkaset ja junien myöhästelyt saivat toisiin aatoksiin. Pysyn täällä, Aino vie terveiseni Päiville. Ensimmäisenä kustannustoimittajanani hän näytti kuinka homma toimii, silloin lähes kolme vuosikymmentä sitten.

&nbsp Täällä Hämeenkyrössä vietti läksiäisiään puolestaan Kari Häkämies, iloiselta vaikuttaakin ja vapautuneelta lehtikuvassa. Kuten muuan kyröläinen tuossa Heiskan lounaalla totesi, olihan se semmoinen taloudenpidon hevoskuuri, jota Hämeenkyrö tarvitsikin. Ainoana testamenttinaan Kari näkyy toivoneen, että kirjallisuustapahtuma Elämän sivut jatkuisi. Saapas nähdä millaisia värähtelyjä syntyy.

&nbsp Kun kuuntelin Jorma Ollilaa ja katsoin talouden piiskamiehen olemusta, alkoi tuntua hyvin välttämättömältä tavoitella jotain uusia vempeleitä tähän yhteydenpitoon maailman kanssa. Meistä kilpaillaan! Mutta kun mä olen ihan tyytyväinen Nokian vanhaan perusmalliin, saan sillä soitetuksi ja vastailluksi ja viestitetyksi sen verran kuin nyt asiaa ja ideoita on – mitä voittaisin pinnistämällä mukaan kovaan välinekilpailuun? Kokeilemaan jotain UUTTA. Taidan kuulua trendejä haistelevien innovatiivisten firmojen epätoiveasiakkaisiin.

&nbsp En kääntänyt edes lehtiä tänne, antaa Marjan nautiskella niistä. Olen ihan pussissa. Enkä sittenkään, kaikki ämyrit laulaa maailman tapahtumia kun vain sormea napsautan. Kun Nokia ja Microsoft lyövät aivot ja rahat ja hynttyyt yhteen, tuleeko meidän keskinäinen yhteytemme ja ymmärryksemme siitä sen paremmaksi? Kunhan edes työpaikkoja säilyisi.

&nbsp Rauhanturvaaja kaatui. Eikö voitaisi käyttää tätä kunniakkaampaa ilmaisua. Sotaahan se on tavallaan. Jotain paradoksaalista on siinäkin, että suomalaisen yliluutnantin täytyy uhrata henkensä, jotta pari miljoonaa afgaanityttöä saa istua koulussa. Kaunista ja arvokasta, mutta mitä kaikkia muita pyyteitä rauhanturvaamisessa on liossa. Läntisen suurvallan, ehkä koko läntisen demokratian etäpesäkettä siellä suojataan.