Eilinen hellepäivä alkaa vähän jäähtyä. Haravoitiin teepaidoissa, nyt jo pusero päälle. Huoltomies yllätti ja haki katkottuja puita ja oksia pihasta. Täällä alkaa olla hilpeä kevät, lämpöä plus 16.

Marjan pari sisarusta puolisoineen käymässä. Porhalsivat vuokratulla Renaultilla pihaan. Syötiin creppeja illalla, miltei kaikki ruokapaikat kiinni arki-iltaisin, ennen sesonkia. Insinööri Risto kunnostautui ja korjasi yhden polkupyörän. Täällä on viisi pyörää ja kaikki epäkunnossa, jarrut hajalla tai renkaat puhki. Nyt voin porhaltaa pyörällä aamuisen patonkireissuni. Marja ja Kari bongasivat nokkavarpusia.

Nyt tultiin junalla tänne Chartresiin, ihailevat tuolla noita katedraalin ihmeen upeita lasimaalauksia, sitten etsitään kai lounaspaikka. Olen vähän enää tarkistellut Ahoa. Varottava ettei ala turhaan sitä paisuttaa. Paluumatka ei vielä häämötä, eikä ole iskenyt edes kaipuu kotiin. Finlande ei täällä koskaan vilahda missään yhteydessä. Onneksi. Koska vain katastrofit kelpaavat uutisiin.