Osuipa poskettoman hauska kirja kassiin siellä WSOY:n tilaisuudessa Tervasaaressa. Juhlin hellepäivää riippukeinussa lukien ja nauroin tämän tästä sydämellisesti ääneen. Kirja on Jonas Jonassonin Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi. Taas Ruotsi hakkaa meidät. Tämähän on parempi painos Paasilinnaa!

Illalla sonnustauduimme Kangasalle Ramppi-teatterin ensi-iltaan. Tästä alkaa taas jokavuotinen kesäteatterikierros. Poimimme Kirstin ja Jussi Suvannon kyytiin Tampereelta. Mitä Aulis nyt on kehittänyt? Mutta näytelmä olikin viimevuotisen uusinta vain eri nimellä, Muistat sie Monrepos’n? Kun jatkosotaa nyt muistellaan, entinen aihe tietysti puolustaa paikkaansa. Ja menestys kannattaa hyödyntää. Mutta vielä väliajalla odottelimme, että jotain uutta ilmenisi.

Esitys oli kohentunut ja sujui varmaan tapaan. Ahdin ohjaama kokonaisuus oli jäntevämpi kuin viimeksi. Uusista näyttelijöistä ilahduttivat aidot ja läsnäolevat nuoret, Henriikka Heiskanen, Laura Parviainen, Mikko Nikkanen ja Mika Eerola. Koko laaja kaarti oli tyypitteleviin rooleihinsa hyvin iskostunut.

Jäin vähän miettimään, tuleeko koskaan aika jolloin idealisti otetaan todesta ja oikeana ihmisenä, jopa kansallismielinen intoilija. Vai onko hänet aina tuomittu näytelmien karrikatyyriksi, sotahulluksi papiksi tai kiihkomieliseksi opettajaksi, mustavalkean maailman mustaksi tyypiksi? Joku vastasi väliajalla, että yhden sukupolven päästä muutos on jo mahdollinen.