Lippu on puolitangossa.

Kun ajelin ja puhelin Mouhijärven idyllissä, Oslossa paukkui ja siellä saarella vielä enemmän. Fanaattisuus, poliittinen ja uskonnollinen, tuottaa hirveitä tekoja. Ei voi kuin hiljentyä miettimään, mihin maailmamme on menossa.

Ja kumminkin me täällä vietimme huolettoman viikonlopun vanhan luokkatoverini ja jazz-entusiasti Jaskan ja vaimonsa Pirjon kanssa. Askaroimme kauden ensimmäiset ravut, lauloimme, tanssimme, saunoimme ja risteilimme Purimolla, joka poimi meidät kotilaiturista! Taustalla jytisi sekä ukkonen että ihmetys uutisista, mutta emme antaneet niiden liiaksi varjostaa yhdessäoloa. Näin ihmisen mieli toimii.

Tänään illalla, Kehäkukan hyvän kasvislounaan jälkeen, reippailimme tuonne Maisemakahvilan kulttuurilatoon kuulemaan ukrainalaista kansanmusiikkiyhtye Jaroslavnaa, joka olikin värikäs ja piristävä kokemus. Soittivat ja lauloivat iloisesti, erityisesti solisti Valentina Mahnik sekä ihmeellinen, taidokas ja kuvankaunis huilisti. Kun muistaa Sirkiän ja Cynthia Makrisin konsertin kirkossa äskettäin, tällä riittää tasokasta musiikkitarjontaan.

Mutta alakuloa eivät nämäkään kohottavat kokemukset voineet kokonaan poistaa.