Mouhijärvelle, samaa reittiä mitä nuori Sillanpää kulki aikanaan jalan, noin 15 km. Mukavaa mutkittelevaa maantietä Heinijärveltä Kortejärvelle Kökkön talon pihamaalle: kuin siirtyisi sata vuotta taaemmas ajassa, ei niin etteikö talo eläisi tätä aikaa, mutta rakennusten hyvin säilynyt muoto herättää autenttisia mielikuvia.

Mouhijärven suvipäiviin kuuluvassa tapahtumassa pidin esityksen Sillanpään suhteista tähän Kökkön taloon, nehän olivat merkittävät teoksia myöten. Jäljet näkyvät, Sillanpään kestävä teema on tuo paluun idea, kaipuu takaisin nuoruudenrakkauden syliin. Harvoin saa puhua miljöössä, joka niin elimellisesti liittyy käsiteltävään tekstiin. Kökkön vanhaa pihapiiriä voi melkein ikkuna ikkunalta seurailla Sillanpään varhaisnovelleista, varsinkin ’Nocturno’ kokoelmassa Ihmislapsia elämän saatossa (1917) on puhutteleva. Kerroin myös tästä Lyyli-suhteen haikeasta loppunäytöksestä, jota olen kuvannut kirjassani Korkea päivä ja ehtoo (1993). Sillanpää pitäisi koota vielä yksiin kansiin.

Kökköllä on vanhat pappisperinteet maanviljelyksen ohessa, niinpä rovasti Timo Kökkö kertoi muistojaan jälkeeni. Kaffetauolla sain muutamia hauskoja lisäpiirteitä Sillanpään hahmoon. Kyllä hänet Mouhijärvellä hyvin muistetaan. Paikalle kertyi helteisenä iltana noin 70 sanankuulijaa. Kesän sykähdyttävin keikka, kolmas kesäjuhla tässä kuussa.

Kirsti kysyi kuinka olen kestänyt helteitä. No yksinkertaisesti, tänään luin rannan riippumatossa Salka Valkaa ja kävin aina välillä uimassa. Nautinnollista.